Luke 15
1 And all the publicans and the sinners came near to him to hear him.
Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2 And the Pharisees and the scribes murmured, saying: This man receives sinners, and eats with them.
Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3 And he spoke this parable to them, saying:
Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4 What man of you that has a hundred sheep, and loses one of them, does not leave the ninety-nine in the desert, and go after that which is lost, till he find it?
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5 And when he finds it, he puts it on his shoulders, rejoicing.
Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6 And when he comes home, he calls together his friends and neighbors, and says to them., Rejoice with me, for I have found my sheep that was lost.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7 I say to you, That thus there shall be joy in heaven over one sinner that repents, more than over ninety-nine just persons, who need no repentance.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8 Or, what woman that has ten drachmas, if she lose one drachma, does not light a lamp, and sweep the house, and search carefully till she find it?
Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9 And when she finds it, she calls together her friends and neighbors, saying, Rejoice with me, for I have found the drachma that I lost.
Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10 So, I say to you, There is joy in the presence of the angels of God over one sinner that repents.
Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11 Then he said: A certain man had two sons.
Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12 And the younger of them said to his father, Father, give me the portion of the property that falls to me. And he divided his estate between them.
Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13 And not many days after, the younger son, taking with him all that was his, left home for a distant country, and there wasted his property in riotous living.
Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14 When he had spent all, there was a great famine throughout that country, and he began to be in want.
Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15 And he went and attached himself to one of the citizens of that country, who sent him into his fields to feed swine.
Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16 And he would gladly have filled his stomach with the pods which the swine did eat. And no one gave to him.
Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17 But when he came to himself, he said, How many of my father’s hired servants have bread enough and to spare, and I am perishing with hunger!
Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 I will arise and go to my father, and I will say to him, Father, I have sinned against heaven and in your sight,
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 and am no longer worthy to be called your son: make me as one of your hired servants.
enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20 And he arose, and came to his father. And while he was yet a great way off, his father saw him, and had compassion on him, and ran and fell upon his neck, and kissed him.
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 But his son said to him, Father, I have sinned against heaven and in your sight, and am no longer worthy to be called your son.
Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22 But the father said to his servants, Bring forth the best robe, and put it on him, and put a ring on his hand, and sandals on his feet.
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 And bring hither the fatted calf, and kill it, and let us eat and be merry;
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 for this my son was dead, and is alive again: he was lost, and is found. And they began to be merry.
sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25 But his elder son was in the field; and as he came and drew near to the house, he heard music and dancing.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26 And he called to him one of the servants, and asked what these things meant.
Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27 And he said to him, Your brother has come, and your father has killed the fatted calf, because he has received him in health.
Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28 And he was angry, and would not go in. Then his father went out and entreated him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29 But he answered and said to his father, Behold, for so many years do I serve you, and never have I transgressed your commandment, and yet you never gave me a kid, that I might make merry with my friends.
Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30 But as soon as this your son has come, Who has eaten up your estate with harlots, you have killed for him the fatted calf.
Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31 And he said to him, Son, you are ever with me, and all that I have is yours.
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32 But it became us to make merry and rejoice; for this your brother was dead, and is alive again: was lost, and is found.
Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
