Psalms 22
1 For the Chief Musician; set to Aijeleth hash-Shahar. A Psalm of David. My God, my God, why hast thou forsaken me? [Why art thou so] far from helping me, [and from] the words of my groaning?
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 O my God, I cry in the daytime, but thou answerest not; And in the night season, and am not silent.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 Our fathers trusted in thee: They trusted, and thou didst deliver them.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 They cried unto thee, and were delivered: They trusted in thee, and were not put to shame.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 But I am a worm, and no man; A reproach of men, and despised of the people.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 All they that see me laugh me to scorn: They shoot out the lip, they shake the head, [saying],
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 Commit [thyself] unto Jehovah; let him deliver him: Let him rescue him, seeing he delighteth in him.
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 But thou art he that took me out of the womb; Thou didst make me trust [when I was] upon my mother’s breasts.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 I was cast upon thee from the womb; Thou art my God since my mother bare me.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Be not far from me; for trouble is near; For there is none to help.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 Many bulls have compassed me; Strong bulls of Bashan have beset me round.
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 They gape upon me with their mouth, [As] a ravening and a roaring lion.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 I am poured out like water, And all my bones are out of joint: My heart is like wax; It is melted within me.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 My strength is dried up like a potsherd; And my tongue cleaveth to my jaws; And thou hast brought me into the dust of death.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 For dogs have compassed me: A company of evil-doers have inclosed me; They pierced my hands and my feet.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 I may count all my bones. They look and stare upon me;
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 They part my garments among them, And upon my vesture do they cast lots.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 But be not thou far off, O Jehovah: O thou my succor, haste thee to help me.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 Deliver my soul from the sword, My darling from the power of the dog.
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 Save me from the lion’s mouth; Yea, from the horns of the wild-oxen thou hast answered me.
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 I will declare thy name unto my brethren: In the midst of the assembly will I praise thee.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 Ye that fear Jehovah, praise him; All ye the seed of Jacob, glorify him; And stand in awe of him, all ye the seed of Israel.
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 For he hath not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; Neither hath he hid his face from him; But when he cried unto him, he heard.
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 Of thee cometh my praise in the great assembly: I will pay my vows before them that fear him.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 The meek shall eat and be satisfied; They shall praise Jehovah that seek after him: Let your heart live for ever.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 All the ends of the earth shall remember and turn unto Jehovah; And all the kindreds of the nations shall worship before thee.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 For the kingdom is Jehovah’s; And he is the ruler over the nations.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 All the fat ones of the earth shall eat and worship: All they that go down to the dust shall bow before him, Even he that cannot keep his soul alive.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 A seed shall serve him; It shall be told of the Lord unto the [next] generation.
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 They shall come and shall declare his righteousness Unto a people that shall be born, that he hath done it.
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
