Lamentations 5
1 Remember, LORD, what has come on us. Look, and see our reproach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance has been turned over to strangers, our houses to aliens.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 We are orphans and fatherless. Our mothers are as widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 We must pay for water to drink. Our wood is sold to us.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Our pursuers are on our necks. We are weary, and have no rest.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 We have given our hands to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers sinned, and are no more. We have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servants rule over us. There is no one to deliver us out of their hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 We get our bread at the peril of our lives, because of the sword in the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin is black like an oven, because of the burning heat of famine.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 They ravished the women in Zion, the virgins in the cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes were hanged up by their hands. The faces of elders were not honored.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 The young men carry millstones. The children stumbled under loads of wood.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The elders have ceased from the gate, and the young men from their music.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 The joy of our heart has ceased. Our dance is turned into mourning.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 The crown has fallen from our head. Woe to us, for we have sinned!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 For this our heart is faint. For these things our eyes are dim:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 for the mountain of Zion, which is desolate. The foxes walk on it.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 You, LORD, remain forever. Your throne is from generation to generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Why do you forget us forever, and forsake us for so long a time?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Turn us to yourself, LORD, and we will be turned. Renew our days as of old.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 But you have utterly rejected us. You are very angry against us.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
