Spreuken 8
1 Waarachtig, de wijsheid roept, De schranderheid verheft haar stem!
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Zij staat langs de weg op de toppen der hoogten, Op het kruispunt der wegen,
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Opzij van de poorten, aan de ingang der stad, Waar men de poorten betreedt, predikt zij luid:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Ik roep tot u, mannen, Ik spreek tot de kinderen der mensen:
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Leert toch, onnozelen, wat schranderheid is, Verstaat toch, dwazen, wat wijsheid betekent!
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Luistert, want wat ik zeg is zeker, Wat over mijn lippen komt is juist;
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Mijn mond spreekt de waarheid, Van leugentaal hebben mijn lippen een afschuw.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Al mijn woorden zijn oprecht, Niet één ervan is misleidend of vals;
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Voor wie ze verstaat, zijn ze allen treffend, Voor wie ze wil begrijpen, allen juist.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Neemt liever mijn tucht aan dan zilver, Geeft aan kennis de voorkeur boven het fijnste goud;
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Want de wijsheid is meer waard dan juwelen, Geen kostbaarheid komt haar nabij!
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Ik, wijsheid, ben met overleg vertrouwd, En beschik over weloverwogen kennis;
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Maar hoogmoed en trots, een slechte levenswandel, En een wispelturige tong zijn een afschuw voor mij.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Ik beschik over raad en beleid, Ik bezit doorzicht en kracht;
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Door mij zijn de koningen koning, En bepalen de leiders wat recht is;
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Door mij zijn de vorsten vorst, En zijn alle rechtvaardige rechters in aanzien.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Die mij beminnen heb ik lief, En die mij zoeken, zullen mij vinden.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Ik beschik over rijkdom en aanzien, Over duurzame welvaart en voorspoed;
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Mijn vrucht is meer waard dan het edelste goud, Meer dan het fijnste zilver mijn oogst.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Ik wandel op de weg der gerechtigheid, Midden op de paden van het recht:
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Om die mij beminnen, met bezit te verrijken, En hun schatkamers te vullen.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Jahweh schiep mij als zijn eerste gewrocht, Als het eerste werk, dat Hij ooit heeft gemaakt;
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Van oudsher ben ik gevormd, Van den beginne, vóór de eerste tijden der aarde.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Toen er nog geen oceanen waren. was ik geboren, Toen er nog geen bronnen, rijk aan water, bestonden;
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Eer de bergen waren neergelaten, Eer de heuvels ontstonden, werd ik geboren,
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Eer Hij de aarde had gemaakt en de velden, En alle grondstoffen der wereld.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Toen Hij de hemel welfde, was ik aanwezig, Toen Hij een kring trok rond het vlak van de oceaan;
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Toen Hij daarboven de wolken bevestigde, En de bronnen van de oceaan begonnen te stromen;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Toen Hij de zee haar grenzen stelde, Dat de wateren haar oevers niet zouden overschrijden; Toen Hij de fundamenten der aarde legde:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Was ik bij Hem als een troetelkind, Was ik elke dag zijn vermaak, Dartelde ik heel de tijd onder zijn ogen,
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Spelend op zijn wereldrond, En mij vermakend met de kinderen der mensen.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Welnu dan kinderen luistert naar mij; Gelukkig zij, die mijn wegen bewaren;
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Hoort naar de lessen, weest wijs, en verwerpt ze niet. En de wacht houden aan de posten van mijn poorten.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Gelukkig de mens, die naar mij luistert, Die elke dag aan mijn deuren waken,
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Wie mij vindt, heeft het leven gevonden, En welbehagen verkregen van Jahweh;
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Maar wie mij mist, benadeelt zichzelf, En al wie mij haten, beminnen de dood!
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
