Klaagliederen 5

1 Gedenk toch, Jahweh, wat wij verduren, Zie toe, en aanschouw onze smaad:

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

2 Ons erfdeel is aan anderen vervallen, Onze huizen aan vreemden.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

3 Wezen zijn wij, vaderloos, Als weduwen zijn onze moeders;

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

4 Ons water drinken wij voor geld, Wij moeten ons eigen hout betalen.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

5 Voortgezweept, met het juk om de hals, Uitgeput, maar men gunt ons geen rust!

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

6 Naar Egypte steken wij de handen uit, Naar Assjoer om brood!

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

7 Onze vaderen hebben gezondigd: zij zijn niet meer, Wij dragen hun schuld:

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

8 Slaven zijn onze heersers, En niemand, die ons uit hun handen verlost.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

9 Met gevaar voor ons leven halen wij brood, Voor het dreigende zwaard der woestijn;

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

10 Onze huid is heet als een oven, Door de koorts van de honger.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

11 De vrouwen worden in Sion onteerd, De maagden in de steden van Juda;

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

12 Vorsten door hen opgehangen, Geen oudsten gespaard.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

13 De jongens moeten de molensteen torsen, De knapen bezwijken onder het hout;

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

14 Geen grijsaards meer in de poorten, Geen jonge mannen meer met hun lier.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

15 Geen blijdschap meer voor ons hart, Onze reidans veranderd in rouw,

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

16 Gevallen de kroon van ons hoofd: Wee onzer, wij hebben gezondigd!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

17 Hierom is ons hart verslagen, Staan onze ogen zo dof:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

18 Om de Sionsberg, die ligt verlaten, Waar enkel jakhalzen lopen.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

19 Maar Gij zetelt in eeuwigheid, Jahweh; Uw troon van geslacht tot geslacht!

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

20 Waarom zoudt Gij ons dan altijd vergeten, Ten einde toe ons verlaten?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

21 Ach Jahweh, breng ons tot U terug: wij willen bekeren; Maak onze dagen weer als voorheen!

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

22 Neen, Gij hebt ons niet voor immer verworpen, Gij blijft op ons niet zo hevig verbolgen!

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?