Salme 37
1 (Af David.) Græm dig ikke over Ugerningsmænd, misund ikke dem, der gør Uret!
Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2 Thi hastigt svides de af som Græsset, visner som det friske Grønne.
Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
3 Stol på HERREN og gør det gode, bo i Landet og læg Vind på Troskab,
Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 da skal du have din Fryd i HERREN, og han skal give dig, hvad dit Hjerte attrår.
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Vælt din Vej på HERREN, stol på ham, så griber han ind
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 og fører din Retfærdighed frem som Lyset, din Ret som den klare Dag.
Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 Vær stille for HERREN og bi på ham, græm dig ej over den, der har Held, over den, der farer med Rænker.
Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8 Tæm din Harme, lad Vreden fare, græm dig ikke, det volder kun Harm.
Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9 Thi Ugerningsmænd skal ryddes ud, men de, der bier på HERREN, skal arve Landet.
Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10 En liden Stund, og den gudløse er ikke mere; ser du hen til hans Sted, så er han der ikke.
Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11 Men de sagtmodige skal arve Landet, de fryder sig ved megen Fred.
Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12 Den gudløse vil den retfærdige ilde og skærer Tænder imod ham;
Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13 men Herren, han ler ad ham, thi han ser hans Time komme.
mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 De gudløse drager Sværdet og spænder Buen for at fælde arm og fattig, for at nedslagte dem, der vandrer ret;
Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15 men Sværdet rammer dem selv i Hjertet, og Buerne brydes sønder og sammen.
Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16 Det lidt, en retfærdig har, er bedre end mange gudløses Rigdom;
Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17 thi de gudløses Arme skal brydes, men HERREN støtter de retfærdige;
Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18 HERREN kender de uskyldiges Dage, deres Arvelod bliver evindelig;
Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19 de beskæmmes ikke i onde Tider, de mættes i Hungerens Dage.
Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20 Thi de gudløse går til Grunde, som Engenes Pragt er HERRENs Fjender, de svinder, de svinder som Røg.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21 Den gudløse låner og bliver i Gælden, den retfærdige ynkes og giver;
Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22 de, han velsigner, skal arve Landet, de, han forbander, udryddes.
Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23 Af HERREN stadfæstes Mandens Skridt, når han har Behag i hans Vej;
Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24 om end han snubler, falder han ikke, thi HERREN støtter hans Hånd.
Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
25 Ung har jeg været, og nu er jeg gammel, men aldrig så jeg en retfærdig forladt eller hans Afkom tigge sit Brød;
Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26 han ynkes altid og låner ud, og hans Afkom er til Velsignelse.
Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27 Vig fra ondt og øv godt, så bliver du boende evindelig;
Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
28 thi HERREN elsker Ret og svigter ej sine fromme. De onde udslettes for evigt, de gudløses Afkom udryddes;
Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
29 de retfærdige arver Landet og skal bo der til evig Tid.
Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
30 Den retfærdiges Mund taler Visdom; hans Tunge siger, hvad ret er;
Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 sin Guds Lov har han i Hjertet, ikke vakler hans Skridt.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Den gudløse lurer på den retfærdige og står ham efter Livet,
Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 men, HERREN giver ham ej i hans Hånd og lader ham ikke dømmes for Retten.
Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Bi på HERREN og bliv på hans Vej, så skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal skue de gudløses Undergang.
Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Jeg har set en gudløs trodse, bryste sig som en Libanons Ceder
Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 men se, da jeg gik der forbi, var han borte; da jeg søgte ham, fandtes han ikke.
Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Vogt på Uskyld, læg Vind på Oprigtighed, thi Fredens Mand har en Fremtid;
Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 men Overtræderne udryddes til Hobe, de gudløses Fremtid går tabt.
mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 De retfærdiges Frelse kommer fra HERREN, deres Tilflugt i Nødens Stund;
Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 HERREN hjælper og frier dem, fra de gudløse frier og frelser han dem; thi hos ham har de søgt deres Tilflugt.
Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
