Salme 2

1 Hvorfor fnyser Hedninger, hvi pønser Folkefærd på hvad fåfængt er?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Jordens Konger rejser sig, Fyrster samles til Råd mod HERREN og mod hans Salvede:

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 "Lad os sprænge deres Bånd og kaste Rebene af os!"

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Han, som troner i Himlen, ler, Herren, han spotter dem.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Så taler han til dem i Vrede, forfærder dem i sin Harme:

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 "Jeg har dog indsat min Konge på Zion, mit hellige Bjerg!"

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Jeg kundgør HERRENs Tilsagn. Han sagde til mig: "Du er min Søn, jeg har født dig i Dag!

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Bed mig, og jeg giver dig Hedningefolk til Arv og den vide Jord i Eje;

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 med Jernspir skal du knuse dem og sønderslå dem som en Pottemagers Kar!"

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Og nu, I Konger, vær kloge, lad eder råde, I Jordens Dommere,

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 tjener HERREN i Frygt, fryd jer med Bæven!

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Kysser Sønnen, at ikke han vredes og I forgår! Snart blusset hans Vrede op. Salig hver den, der lider på ham!

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.