Salme 18
1 (Til sangmesteren. Af HERRENS tjener David, som sang HERREN denne sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans fjenders og af Sauls hånd. Han sang: ) HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 HERRE, min Klippe, min Borg. min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 HERREN tordnede fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Han udslyngede Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højene,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen!
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 du slog mine Fjender på Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
