Salme 120

1 (Sang til Festrejserne.) Jeg råbte til HERREN i Nød, og han svarede mig.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 HERRE, udfri min Sjæl fra Løgnelæber, fra den falske Tunge!

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Der ramme dig dette og hint, du falske Tunge!

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Den stærkes Pile er hvæsset ved glødende Gyvel.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Ve mig, at jeg må leve som fremmed i Mesjek, bo iblandt Kedars Telte!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Min Sjæl har længe nok boet blandt Folk, som hader Fred.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Jeg vil Fred; men taler jeg, vil de Krig!

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.