Salme 106
1 Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans miskundhed varer evindelig!
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Hvo kan opregne Herrens vældige gerninger, finde ord til at kundgøre al hans pris?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Salige de, der holder på ret, som altid øver retfærdighed!
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Husk os, Herre, når dit folk finder nåde, lad os få godt af din frelse,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 at vi må se dine udvalgtes lykke, glæde os ved dit folks glæde og med din arvelod prise vor lykke!
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 Vi syndede som vore Fædre, handlede ilde og gudløst.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Vore Fædre i Ægypten ænsede ej dine Undere, kom ikke din store Miskundhed i Hu, stod den Højeste imod ved det røde Hav.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Dog frelste han dem for sit Navns Skyld, for at gøre sin Vælde kendt;
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 han trued det røde Hav, og det tørrede ud, han førte dem gennem Dybet som gennem en Ørk;
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 han fried dem af deres Avindsmænds Hånd og udløste dem fra Fjendens Hånd;
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 Vandet skjulte dem, som trængte dem, ikke een blev tilbage af dem;
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 da troede de på hans Ord og kvad en Sang til hans Pris.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 Men de glemte snart hans Gerninger, biede ej på hans Råd;
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 de grebes af Attrå i Ørkenen, i Ødemarken fristed de Gud;
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 så gav han dem det, de kræved og sendte dem Lede i Sjælen.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 De bar Avind mod Moses i Lejren, mod Aron, HERRENs hellige;
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 Jorden åbned sig, slugte Datan, lukked sig over Abirams Flok;
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 Ilden rasede i deres Flok, Luen brændte de gudløse op.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 De lavede en Kalv ved Horeb og tilbad det støbte Billed;
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 de byttede deres Herlighed bort for et Billed af en Okse, hvis Føde er Græs;
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 de glemte Gud, deres Frelser, som øvede store Ting i Ægypten,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 Undere i Kamiternes Land, frygtelige Ting ved det røde Hav.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Da tænkte han på at udrydde dem, men Moses, hans udvalgte Mand, stilled sig i Gabet for hans Åsyn for at hindre, at hans Vrede lagde øde.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 De vraged det yndige Land og troede ikke hans Ord,
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 men knurrede i deres Telte og hørte ikke på HERREN;
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 da løfted han Hånden og svor at lade dem falde i Ørkenen,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 splitte deres Sæd blandt Folkene, sprede dem rundt i Landene.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 De holdt til med Ba'al-Peor og åd af de dødes Ofre;
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 de krænked ham med deres Gerninger, og Plage brød løs iblandt dem.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Da stod Pinehas frem og holdt Dom, og Plagen blev bragt til at standse,
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 og det regnedes ham til Retfærdighed fra Slægt til Slægt, evindelig.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 De vakte hans Vrede ved Meribas Vand, og for deres Skyld gik det Moses ilde;
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 thi de stod hans Ånd imod, og han talte uoverlagte Ord.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 De udryddede ikke de Folk, som HERREN havde sagt, de skulde,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 med Hedninger blandede de sig og gjorde deres Gerninger efter;
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 deres Gudebilleder dyrkede de, og disse blev dem en Snare;
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 til Dæmonerne ofrede de, og det både Sønner og Døtre;
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 de udgød uskyldigt Blod, deres Sønners og Døtres Blod, som de ofred til Kana'ans Guder, og Landet blev smittet ved Blod;
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 de blev urene ved deres Gerninger, bolede ved deres idrætter.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Da blev HERREN vred på sit Folk og væmmedes ved sin Arv;
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 han gav dem i Folkenes Hånd, deres Avindsmænd blev deres Herrer;
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 deres Fjendervoldte dem Trængsel, de kuedes under deres Hånd.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 Han frelste dem Gang på Gang, men de stod egensindigt imod og sygnede hen i Brøden;
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 dog så han til dem i Trængslen, så snart han hørte dem klage;
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 han kom sin Pagt i Hu og ynkedes efter sin store Miskundhed;
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 han lod dem finde Barmhjertighed hos alle, der tog dem til Fange.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Frels os, HERRE vor Gud, du samle os sammen fra Folkene, at vi må love dit hellige Navn, med Stolthed synge din Pris.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Lovet være HERREN, Israels Gud, fra Evighed og til Evighed! Og alt Folket svare Amen!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
