Ordsprogene 17

1 Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.

Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2 Klog Træl bliver Herre over dårlig Søn og får lod og del mellem brødre.

Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3 Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

4 Den onde hører på onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.

Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5 Hvo Fattigmand spotter, håner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.

Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6 De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.

Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

7 Ypperlig Tale er ej for en Dåre, end mindre da Løgnfor den, som er ædel.

Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

8 Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.

Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9 Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.

Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10 Bedre virker Skænd på forstandig end hundrede Slag på en Tåbe.

Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

11 Den onde har kun Genstridigbed for, men et skånselsløst Bud er udsendt imod ham.

Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12 Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Tåbe udi hans Dårskab.

Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13 Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.

Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

14 At yppe Strid er at åbne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.

Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15 At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16 Hvad hjælper Penge i Tåbens Hånd til at købe ham Visdom, når Viddet mangler?

Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17 Ven viser Kærlighed når som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.

Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

18 Mand uden Vid giver Håndslag og går i Borgen for Næsten.

Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

19 Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attrå Fald.

Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20 Ej finder man Lykke, når Hjertet er vrangt, man falder i Våde, når Tungen er falsk.

Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21 Den, der avler en Tåbe, får Sorg, Dårens Fader er ikke glad.

Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

22 Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslået Sind suger Marv af Benene.

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23 Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.

Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

24 Visdom står den forstandige for Øje, Tåbens Blik er ved Jordens Ende.

Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25 Tåbelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.

Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26 At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slå de ædle.

Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27 Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.

Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28 Selv Dåren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.

Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.