Ordsprogene 10

1 Salomos ordsprog. Viis søn glæder sin fader, tåbelig søn er sin moders sorg.

Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.

2 Gudløsheds skatte gavner intet, men retfærd redder fra død.

Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

3 HERREN lader ej en retfærdig sulte, men gudløses attrå støder han fra sig.

Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.

4 Doven hånd skaber fattigdom, flittiges hånd gør rig.

Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.

5 En klog søn samler om sommeren, en dårlig sover om høsten.

Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.

6 Velsignelse er for retfærdiges hoved, på uret gemmer gudløses mund.

Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.

7 Den retfærdiges minde velsignes, gudløses navn smuldrer hen.

Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

8 Den vise tager mod påbud, den brovtende dåre styrtes.

Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.

9 Hvo lydefrit vandrer, vandrer trygt; men hvo der går krogveje, ham går det ilde.

Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.

10 Blinker man med øjet, volder man ondt, den brovtende dåre styrtes.

Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.

11 Den retfærdiges mund er en livsens kilde, på uret gemmer gudløses mund.

Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.

12 Had vækker Splid, Kærlighed skjuler alle Synder.

Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

13 På den kloges Læber fnder man Visdom, Stok er til Ryg på Mand uden Vid.

Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

14 De vise gemmer den indsigt, de har, Dårens Mund er truende Våde.

Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.

15 Den riges Gods er hans faste Stad, Armod de ringes Våde.

Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.

16 Den retfærdiges Vinding tjener til Liv, den gudløses Indtægt til Synd.

Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.

17 At vogte på Tugt er Vej til Livet, vild farer den, som viser Revselse fra sig.

Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.

18 Retfærdige Læber tier om Had, en Tåbe er den, der udspreder Rygter.

Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.

19 Ved megen Tale undgås ej Brøde, klog er den, der vogter sin Mund.

Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.

20 Den retfærdiges Tunge er udsøgt Sølv, gudløses Hjerte er intet værd.

Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.

21 Den retfærdiges Læber nærer mange, Dårerne dør af Mangel på Vid.

Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.

22 HERRENs Velsignelse, den gør rig, Slid og Slæb lægger intet til.

Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.

23 For Tåben er Skændselsgerning en Leg, Visdom er Leg for Mand med Indsigt.

Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.

24 Hvad en gudløs frygter, kommer over hans Hoved, hvad retfærdige ønsker, bliver dem givet.

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.

25 Når Storm farer frem, er den gudløse borte, den retfærdige står på evig Grund.

Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.

26 Som Eddike for Tænder og Røg for Øjne så er den lade for dem, der sender ham.

Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.

27 HERRENs Frygt lægger dage til, gudløses År kortes af.

Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.

28 Retfærdige har Glæde i Vente, gudløses Håb vil briste.

Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.

29 For lydefri Vandel er HERREN et Værn, men en Rædsel for Udådsmænd.

Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.

30 Den retfærdige rokkes aldrig, ikke skal gudløse bo i Landet.

Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.

31 Den retfærdiges Mund bærer Visdoms Frugt, den falske Tunge udryddes.

Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.

32 Den retfærdiges Læber søger yndest, gudløses Mund bærer Falskheds Frugt.

Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.