Klagesangene 5

1 HERRE, kom vor skæbne i Hu, sku ned og se vor skændsel!

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 Vor Arvelod tilfaldt fremmede, Udlændinge fik vore Huse.

Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3 Forældreløse, faderløse er vi, som Enker er vore Mødre.

Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Vort Drikkevand må vi købe, betale må vi vort Brænde.

Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Åget trykker vor Nakke, vi trættes og finder ej Hvile.

Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Ægypten rakte vi Hånd, Assur, for at mættes med Brød.

Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 Vore Fædre, som synded, er borte, og vi må bære deres Skyld.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Over os råder Trælle, ingen frier os fra dem.

Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Med Livsfare henter vi vort Brød, udsatte for Ørkenens Sværd.

Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

10 Vor Hud er sværtet som en Ovn af Hungerens svidende Lue.

Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

11 De skændede kvinder i Zion, Jomfruer i Judas Byer.

Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 Fyrster greb de og hængte, tog intet Hensyn til gamle.

Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Ynglinge sattes til Kværnen, under Brændeknippet segnede Drenge.

Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 De gamle forsvandt fra Porten, de unge fra Strengenes Leg.

Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 Vort Hjertes Glæde er borte, vor Dans er vendt til Sorg.

Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 Kronen faldt af vort Hoved, ve os, at vi har syndet!

Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Vort Hjerte blev derfor sygt, derfor vort Øje mørkt:

Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

18 For Zions Bjerg, som er øde, Ræve tumler sig der.

Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19 Du, HERRE, troner for evigt, fra Slægt til Slægt står din trone.

Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Hvi glemmer du os bestandig og svigter os alle dage?

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 Omvend os, HERRE, til dig, så vender vi om, giv os nye Dage, som fordum!

Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Eller har du helt stødt os bort, er din Vrede mod os uden Ende?

Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?