Job 21
1 Så tog Job til Orde og svarede:
Job vastasi ja sanoi:
2 "Hør dog, hør mine Ord, lad det være Trøsten, I giver!
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Find jer nu i, at jeg taler, siden kan I jo håne!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Gælder min Klage Mennesker? Hvi skulde jeg ej være utålmodig?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Vend jer til mig og stivn af Rædsel, læg Hånd på Mund!
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Jeg gruer, når jeg tænker derpå, mit Legeme gribes af Skælven:
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 De gudløse, hvorfor lever de, bliver gamle, ja vokser i Kraft?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Deres Æt har de blivende hos sig, deres Afkom for deres Øjne;
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 deres Huse er sikre mod Rædsler, Guds Svøbe rammer dem ikke;
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 ej springer deres Tyr forgæves, Koen kælver, den kaster ikke;
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 de slipper deres Drenge ud som Får, deres Børneflok boltrer sig ret;
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 de synger til Pauke og Citer, er glade til Fløjtens Toner;
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 skønt de siger til Gud: "Gå fra os, at kende dine Veje er ikke vor Lyst!
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Den Almægtige? Hvad han? Skal vi tjene ham? Hvad Gavn at banke på hos ham?"
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Er ej deres Lykke i deres Hånd og gudløses Råd ham fjernt?
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Når går de gudløses Lampe ud og når kommer Ulykken over dem? Når deler han Loddet ud i sin Vrede,
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 så de bliver som Strå for Vinden, som Avner, Storm fører bort?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Gemmer Gud hans Ulykkeslod til hans Børn? Ham selv gengælde han, så han mærker det,
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 lad ham selv få sit Vanheld at se, den Almægtiges Vrede at drikke!
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Thi hvad bryder han sig siden om sit Hus, når hans Måneders Tal er udrundet?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Kan man vel tage Gud i Skole, ham, som dømmer de højeste Væsner?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 En dør jo på Lykkens Tinde, helt tryg og så helt uden Sorger:
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 hans Spande er fulde af Mælk, hans Knogler af saftig Marv;
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 med bitter Sjæl dør en anden og har aldrig nydt nogen Lykke;
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 de lægger sig begge i Jorden, og begge dækkes af Orme!
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Se, jeg kender så vel eders Tanker og de Rænker, I spinder imod mig,
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 når I siger: "Hvor er Stormandens Hus og det Telt, hvor de gudløse bor?"
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Har I aldrig spurgt de berejste og godkendt deres Beviser:
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Den onde skånes på Ulykkens Dag og frelses på Vredens Dag.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Hvem foreholder ham vel hans Færd, gengælder ham, hvad han gør?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Til Graven bæres han hen, ved hans Gravhøj holdes der Vagt;
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 i Dalbunden hviler han sødt, Alverden følger så efter, en Flok uden Tal gik forud for ham.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Hvor tom er den Trøst, som I giver! Eders Svar - kun Svig er tilbage!
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
