Job 18

1 Så tog Sjuhiten Bildad til Orde og sagde:

Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 "Så gør dog en Ende på dine Ord, kom til Fornuft og lad os tale!

"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Hvi skal vi regnes for Kvæg og stå som umælende i dine Øjne?

Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Du, som i Vrede sønderslider din Sjæl, skal for din Skyld Jorden blive øde og Klippen flyttes fra sit Sted?

Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 Nej, den gudløses Lys bliver slukt, hans Ildslue giver ej Lys;

Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

6 Lyset i hans Telt går ud, og hans Lampe slukkes for ham;

Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 hans kraftige Skridt bliver korte, han falder for eget Råd;

Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 thi hans Fod drives ind i Nettet, på Fletværk vandrer han frem,

Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Fælden griber om Hælen, Garnet holder ham fast;

Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

10 Snaren er skjult i Jorden for ham og Saksen på hans Sti;

hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

11 Rædsler skræmmer ham alle Vegne og kyser ham Skridt for Skridt:

Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Ulykken hungrer efter ham, Undergang lurer på hans Fald:

Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Dødens førstefødte æder hans Lemmer, æder hans Legemes Lemmer;

Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 han rives bort fra sit Telt, sin Fortrøstning; den styrer hans Skridt til Rædslernes Konge;

Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 i hans Telt har Undergang hjemme, Svovl strøs ud på hans Bolig;

Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 nedentil tørrer hans Rødder, oventil visner hans Grene;

Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 hans Minde svinder fra Jord, på Gaden nævnes ikke hans Navn;

Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 man støder ham ud fra Lys i Mørket og driver ham bort fra Jorderig;

Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

19 i sit Folk har han ikke Afkom og Æt, i hans Hjem er der ingen tilbage;

Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 de i Vester stivner ved hans Skæbnedag, de i Øst bliver slagne af Rædsel.

Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

21 Ja, således går det den lovløses Bolig, dens Hjem, der ej kender Gud!

Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."