Job 15
1 Så tog Temaniten Elifaz til Orde og sagde:
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 "Mon Vismand svarer med Mundsvejr og fylder sit Indre med Østenvind
"Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3 for at hævde sin Ret med gavnløs Tale, med Ord, som intet båder?
Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4 Desuden nedbryder du Gudsfrygt og krænker den Stilhed, som tilkommer Gud.
Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5 Din Skyld oplærer din Mund, du vælger de listiges Sprog.
Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
6 Din Mund domfælder dig, ikke jeg, dine Læber vidner imod dig!
Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Var du den første, der fødtes, kom du til Verden, før Højene var?
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8 Mon du lytted til, da Gud holdt Råd, og mon du rev Visdommen til dig?
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
9 Hvad ved du, som vi ikke ved, hvad forstår du, som vi ikke kender?
Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10 Også vi har en gammel iblandt os, en Olding, hvis Dage er fler end din Faders!
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
11 Er Guds Trøst dig for lidt, det Ord, han mildelig talede til dig?
Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12 Hvi river dit Hjerte dig hen, hvi ruller dit Øje vildt?
Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
13 Thi du vender din Harme mod Gud og udstøder Ord af din Mund.
niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
14 Hvor kan et Menneske være rent, en kvindefødt have Ret?
Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15 End ikke sine Hellige tror han, og Himlen er ikke ren i hans Øjne,
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16 hvad da den stygge, den onde, Manden, der drikker Uret som Vand!
saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17 Jeg vil sige dig noget, hør mig, jeg fortæller, hvad jeg har set,
Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 hvad vise Mænd har forkyndt, deres Fædre ikke dulgt,
mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19 dem alene var Landet givet, ingen fremmed færdedes blandt dem:
niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20 Den gudløse ængstes hele sit Liv, de stakkede År, en Voldsmand lever;
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21 Rædselslyde fylder hans Ører, midt under Fred er Hærgeren over ham;
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22 han undkommer ikke fra Mørket, opsparet er han for Sværdet,
Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
23 udset til Føde for Gribbe, han ved, at han står for Fald;
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
24 Mørkets Dag vil skræmme ham. Trængsel og Angst overvælde ham som en Konge, rustet til Strid.
Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25 Thi Hånden rakte han ud mod Gud og bød den Almægtige Trods,
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26 stormed bårdnakket mod ham med sine tykke, buede Skjolde.
ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27 Thi han dækked sit Ansigt med Fedt og samlede Huld på sin Lænd.
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
28 tog Bolig i Byer, der øde lå hen. i Huse, man ikke må bo i, bestemt til at ligge i Grus.
asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29 Han bliver ej rig, hans Velstand forgår, til Jorden bøjer sig ikke hans Aks;
jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30 han undkommer ikke fra Mørket. Solglød udtørrer hans Spire, hans Blomst rives bort af Vinden.
Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31 Han stole ikke på Tomhed han farer vild thi Tomhed skal være hans Løn!
Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32 I Utide visner hans Stamme, hans Palmegren skal ikke grønnes;
Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33 han ryster som Ranken sin brue af og kaster som Olietræet sin Blomst.
Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
34 Thi vanhelliges Samfund er goldt, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte;
Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35 svangre med Kvide, føder de Uret, og deres Moderskød fostrer Svig!
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
