Psalmi 22

1 Zborovođi. Po napjevu “Košuta u zoru”. Psalam. Davidov. Bože moj, Bože moj, zašto si me ostavio? Daleko si od ridanja moga.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

2 Bože moj, vičem danju, al'ne odvraćaš; noću vapijem i nema mi počinka.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

3 A ipak, ti u Svetištu prebivaš, Nado Izraelova!

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

4 U tebe se očevi naši uzdaše, uzdaše se, i ti ih izbavi;

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

5 k tebi su vikali i spasavali se, u tebe se uzdali, i postidjeli se nisu.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

6 A ja, crv sam, a ne čovjek, ruglo ljudi i naroda prezir.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

7 Koji me vode, podruguju se meni, razvlače usne, mašu glavom:

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

8 “U Jahvu se on uzda, neka ga sad izbavi, neka ga spasi ako mu omilje!”

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

9 Iz krila majčina ti si me izveo, mir mi dao na grudima majke.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

10 Tebi sam predan iz materine utrobe, od krila majčina ti si Bog moj.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Ne udaljuj se od mene, blizu je nevolja, a nikog nema da mi pomogne.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

12 Opkoliše me junci mnogobrojni, bašanski bikovi okružiše mene.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

13 Ždrijela svoja razvaljuju na me k'o lav koji plijen kida i riče.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

14 Kao voda razlih se, sve mi se kosti rasuše; srce mi posta poput voska, topi se u grudima mojim.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

15 Grlo je moje kao crijep suho, i moj se jezik uz nepce slijepi: u prah smrtni bacio si mene.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

16 Opkolio me čopor pasa, rulje me zločinačke okružile. Probodoše mi ruke i noge,

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

17 sve kosti svoje prebrojiti mogu, a oni me gledaju i zure na me.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

18 Haljine moje dijele među sobom i kocku bacaju za odjeću moju.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

19 Ali ti, o Jahve, daleko mi ne budi; snago moja, pohiti mi u pomoć!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

20 Dušu moju istrgni maču, iz šapa pasjih život moj.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

21 Spasi me iz ralja lavljih i jadnu mi dušu od rogova bivoljih!

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

22 A sada, braći ću svojoj naviještat' ime tvoje, hvalit ću te usred zbora.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

23 “Koji se bojite Jahve, hvalite njega! Svi od roda Jakovljeva, slavite njega! Svi potomci Izraelovi, njega se bojte!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

24 Jer nije prezreo ni zaboravio muku jadnika, i nije sakrio lice svoje od njega; kad ga je zazvao, on ga je čuo.”

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

25 Zato ću te hvaliti u zboru veliku, pred vjernicima tvojim izvršit' zavjete.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

26 Siromasi će jesti i nasitit će se, hvalit će Jahvu koji traže njega: nek' živi srce vaše dovijeka!

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

27 Spomenut će se i Jahvi se vratit' svi krajevi zemlje; pred njim će n§icÄe pasti sve obitelji pogana.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

28 Jer Jahvino je kraljevstvo, on je vladar pucima.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

29 Njemu će se jedinom klanjati svi koji snivaju u zemlji, pred njim se sagnuti svi koji u prah silaze. I moja će duša za njega živjeti,

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

30 njemu će služiti potomstvo moje. O Gospodu će se pripovijedat'

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

31 slijedećem koljenu, o njegovoj pravdi naviještati narodu budućem: “Ovo učini Jahve!”

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.