Psalmi 106

1 Aleluja! Hvalite Jahvu jer je dobar, jer je vječna ljubav njegova!

Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Tko će izreć' djela moći Jahvine, tko li mu iskazat' sve pohvale?

Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

3 Blaženi što drže naredbe njegove i čine pravo u svako doba!

Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

4 Sjeti me se, Jahve, po dobroti prema svome puku, pohodi me spasenjem svojim

Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

5 da uživam sreću izabranih tvojih, da se radujem radosti naroda tvoga, da tvojom se baštinom ponosim.

että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

6 Zgriješismo kao oci naši, činismo bezakonje, bezbožno radismo.

Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

7 Oci naši u Egiptu, nehajni za čudesa tvoja, ne spominjahu se velike ljubavi tvoje, već na Svevišnjeg digoše se na Crvenom moru.

Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

8 Al' on ih izbavi rad' imena svoga da pokaže silu svoju.

Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

9 Zapovjedi Crvenome moru, i presahnu ono, provede ih izmed valÄa kao kroz pustinju.

Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

10 Iz ruku mrzitelja njih izbavi, oslobodi iz ruku dušmana.

Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 I prekriše vode neprijatelje njine, ne ostade nijednoga od njih.

Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

12 Vjerovahu riječima njegovim i hvale mu pjevahu.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

13 Zaboraviše brzo djela njegova, ne uzdaše se u volju njegovu.

Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

14 Pohlepi se daše u pustinji, iskušavahu Boga u samoći.

Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

15 I dade im što iskahu, al' u duše njine on groznicu posla.

Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 Zavidješe tada Mojsiju u taboru, Aronu, kog posveti Jahve.

Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

17 Otvori se zemlja, Datana proždrije, Abiramovo pokri mnoštvo.

Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

18 Oganj pade na sve mnoštvo njino i zlotvore plamen sažga.

Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

19 Načiniše tele na Horebu, klanjahu se liku od zlata slivenu.

He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

20 Zamijeniše Slavu svoju likom bika što proždire travu.

he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

21 Zaboraviše Boga, koji ih izbavi u Egiptu znamenja čineći

He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 i čudesa u Kamovoj zemlji i strahote na Crvenome moru.

ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

23 Već namisli da ih satre, al' Mojsije, izabranik njegov, zauze se za njih da srdžbu mu odvrati, te ih ne uništi.

Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

24 Prezreše oni zemlju željkovanu ne vjerujuć' njegovoj riječi.

He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 Mrmljahu pod šatorima svojim, ne poslušaše glasa Jahvina.

He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

26 Zakle se tada podignutom rukom: sve će ih pokosit' u pustinji,

Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

27 potomstvo njino međ' narode razbacat', njih razasut' po zemljama.

kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

28 Posvetiše se Baal Peoru i jedoše žrtve bogova mrtvih.

He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

29 Razjariše ga nedjelima svojim, i on na njih pošast baci.

He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

30 Al' se Pinhas diže, sud izvrši i pošasti nesta tada.

Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

31 U zasluge to mu uđe u sva pokoljenja dovijeka.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

32 Razjariše ga opet kraj voda meripskih, i Mojsija zlo pogodi zbog njih,

He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

33 jer mu duh već ogorčiše, nesmotrenu riječ izusti.

Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 I ne istrijebiše naroda za koje im Jahve bješe naredio.

He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 S poganima miješahu se, naučiše djela njina.

vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

36 Štovahu likove njihove, koji im postaše zamka.

He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

37 Žrtvovahu sinove svoje i svoje kćeri zlodusima.

Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

38 Prolijevahu krv nevinu, krv sinova i kćeri svojih, koje žrtvovahu likovima kanaanskim. Zemlja bješe krvlju okaljana,

He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

39 djelima se svojim uprljaše, učiniše preljub svojim nedjelima.

Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

40 Na svoj narod Jahve srdžbom planu, zgadi mu se njegova baština.

Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

41 Predade ih u ruke pogana te vladahu njima mrzitelji njini.

Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

42 Mučili ih neprijatelji i tlačili rukom svojom.

Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

43 Prečesto ih izbavljaše, al' ga razjariše naumima svojim: pokošeni bjehu za bezakonja svoja.

Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

44 On pogleda opet na nevolju njinu kad njihove molitve začu

Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

45 i sjeti se svog Saveza s njima, sažali se na njih u velikom milosrđu svome.

Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

46 Učini da nađu milost u onih što ih bjehu zarobili.

Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Spasi nas, Jahve, Bože naš, i saberi nas od bezbožnih naroda da slavimo tvoje sveto ime, da se tvojom slavom ponosimo.

Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

48 Blagoslovljen Jahve, Bog Izraelov, od vijeka dovijeka! I sav narod neka kaže: “Amen! Aleluja!”

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"