詩篇 39

1 大衛的詩，交與伶長耶杜頓。 我曾說：我要謹慎我的言行， 免得我舌頭犯罪； 惡人在我面前的時候， 我要用嚼環勒住我的口。

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

2 我默然無聲，連好話也不出口； 我的愁苦就發動了，

Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.

3 我的心在我裏面發熱。 我默想的時候，火就燒起， 我便用舌頭說話。

Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.

4 耶和華啊，求你叫我曉得我身之終！ 我的壽數幾何？ 叫我知道我的生命不長！

Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

5 你使我的年日窄如手掌； 我一生的年數，在你面前如同無有。 各人最穩妥的時候，真是全然虛幻。 (細拉)

Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. (Sela)

6 世人行動實係幻影。 他們忙亂，真是枉然； 積蓄財寶，不知將來有誰收取。

Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

7 主啊，如今我等甚麼呢？ 我的指望在乎你！

Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

8 求你救我脫離一切的過犯， 不要使我受愚頑人的羞辱。

Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.

9 因我所遭遇的是出於你， 我就默然不語。

Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.

10 求你把你的責罰從我身上免去； 因你手的責打，我便消滅。

Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

11 你因人的罪惡懲罰他的時候， 叫他的笑容消滅，如衣被蟲所咬。 世人真是虛幻！ (細拉)

Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. (Sela)

12 耶和華啊，求你聽我的禱告， 留心聽我的呼求！ 我流淚，求你不要靜默無聲！ 因為我在你面前是客旅， 是寄居的，像我列祖一般。

Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

13 求你寬容我， 使我在去而不返之先可以力量復原。

Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.