詩篇 137

1 我們曾在巴比倫的河邊坐下， 一追想錫安就哭了。

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 我們把琴掛在那裏的柳樹上；

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 因為在那裏，擄掠我們的要我們唱歌， 搶奪我們的要我們作樂，說： 給我們唱一首錫安歌吧！

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 我們怎能在外邦唱耶和華的歌呢？

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 耶路撒冷啊，我若忘記你， 情願我的右手忘記技巧！

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 我若不記念你， 若不看耶路撒冷過於我所最喜樂的， 情願我的舌頭貼於上膛！

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 耶路撒冷遭難的日子， 以東人說：拆毀！拆毀！ 直拆到根基！ 耶和華啊，求你記念這仇！

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 將要被滅的巴比倫城啊， 報復你像你待我們的，那人便為有福！

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 拿你的嬰孩摔在磐石上的， 那人便為有福！

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!