Genesis 50

1 To pacoengah Joseph loe ampa nuiah tabok moe, qah pacoengah a mok.

Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.

2 To pacoengah Joseph mah tasi sah kop a tamnanawk khaeah ampa ih qok to tasi pazut hanah thuih pae; tasi sah kop kaminawk mah Israel to tasi hoiah pazut o.

Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.

3 Anih ih qok to tasi hoiah pazut hanah, ni qui palito akra; ni akoep pacoengah Izip kaminawk mah anih to ni qui sarihto thung qah o haih.

Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

4 Qahhaih ni boeng pacoengah, Joseph mah Faro imthung takohnawk khaeah, Nangcae mikcuk naakrak ah ka oh nahaeloe, Faro khaeah na thui pae oh,

Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:

5 kam pa mah, Khenah, ka duek tom boeh, ka duek naah Kanaan prae ah kaimah han takaeh ih taprong ah na phum ah, tiah lok ang kamsak. To pongah vaihi kam pa aphum hanah ka caeh moe, aphum pacoengah kam laem let han, tiah a naa.

Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.

6 Faro mah, Lok ang kamsak baktih toengah, caeh tahang ah loe nam pa to aphum ah, tiah a naa.

Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.

7 To pongah Joseph loe ampa aphum hanah caeh tahang; Faro ih tamnanawk boih, anih im ih kacoehtanawk hoi Izip prae ih kacoehtanawk boih anih hoi nawnto caeh o,

Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.

8 Joseph imthung takohnawk, angmah ih amyanawk hoi ampa imthung takoh boih a caeh o; a caanawk, tuunawk hoi maitawnawk khue ni Goshen ah a caeh o taak.

Kaiki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.

9 Hrang leeng hoi hrang angthueng kaminawk doeh anih hoi nawnto caeh o; to pongah kami paroeai pop o.

Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.

10 Jordan vapui taengah kaom, Atad ih cang atithaih ahmuen to phak o naah, nihcae loe tha hoi qah o; Joseph mah ampa to ni sarihto thung qah haih.

Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.

11 To naah Kanaan prae thungah kaom kaminawk mah Atad cang atithaih ahmuen ih kaqah kaminawk to hnuk o naah, nihcae mah, Izip kaminawk loe paroeai qah o, tiah thuih o. To pongah Jordan vapui taeng ih to ahmuen to, Abel Mizraim, tiah kawk o.

Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.

12 Jakob ih caanawk loe ampa mah thuih pae ih lok baktih toengah sak o.

Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.

13 A capanawk mah anih ih qok to Kanaan prae ah caeh o haih moe, Abraham mah Hit kami, Ephron khaeah taprong sak hanah qan ih, Mamre vangpui pha ai naah kaom, Makpelah lawk ih thlung khaw thungah aphum o.

Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.

14 Ampa aphum o pacoengah, Joseph loe Izip prae ah amlaem let, anih loe angmah ih amyanawk, ampa aphum han caeh kaminawk boih hoi nawnto amlaem let.

Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.

15 Joseph ih amyanawk mah ampa duek boeh ti, tiah panoek o naah, nihcae mah, Anih nuiah a sak o ih kasae hmuen pongah, Joseph mah aicae hae hnuma ueloe, aicae nuiah kasae hmuen hoi pathok tih boeh, tiah a poek o.

Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.

16 To pongah Joseph khaeah kami to patoeh o moe, Nam pa mah dueh ai naah kaicae khaeah hae tiah lok ang thuih,

Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:

17 Joseph khaeah, Nam yanawk mah na nuiah sak o ih zaehaih hoi sakpazaehaih boih to tahmen ah, tiah nam pa mah tahmenhaih hnik, tiah thui pae oh; nihcae mah na nuiah sak o ih zaehaih hoi nam pa ih Sithaw, anih ih tamnanawk mah sak o ih zaehaih to tahmen ah, tiah ang thuisak, tia a naa o. Nihcae mah thuisak ih hae lok to a thuih pae naah, Joseph loe qah.

Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.

18 Amyanawk loe anih hmaa ah caeh o moe, a hmaa ah akuep o; khenah, kaicae loe na tamna ah ni ka oh o boeh, tiah a naa o.

Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.

19 Toe Joseph mah nihcae khaeah, Zii o hmah; toe kai loe Sithaw angdoethaih ahmuen ah maw ka oh?

Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.

20 Nangcae mah kai hum hanah na poek o; toe vai hniah kaom hmuen baktih toengah Sithaw mah loe pop parai kaminawk hinghaih to pahlong hanah kho a khan.

Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.

21 To pongah zii o hmah; nangmacae hoi na caanawk boih kang kok o han hmang, tiah a naa. Nihcae to patloep moe, lok kanaem hoiah tapring.

Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.

22 Joseph loe ampa imthung takohnawk boih hoi nawnto Izip prae thungah khosak; Joseph loe saning cumvaito pacoeng, hato hing.

Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,

23 Joseph loe a caa dung thumto haih, Ephraim ih caanawk to hnuk; Manasseh capa Makir ih caanawk loe Jospeh ih khokhu nuiah tapensak.

Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.

24 To naah Joseph mah amyanawk khaeah, Kai loe ka duek han boeh; toe nangcae abomh hanah Sithaw angzo ueloe, hae prae thung hoiah Abraham, Issak hoi Jakob khaeah paek han lokkam ih prae thungah na hoi o tih, tiah a naa.

Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.

25 Joseph mah Israel ih caanawk to lokkamsak, Nangcae abomh hanah Sithaw angzo tih, to naah hae prae thung hoiah kai ih ahuh hae sin oh, tiah a naa.

Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.

26 To pongah Joseph loe saning cumvaito pacoeng, hato phak naah duek; anih ih qok to kaqong thai ai tasi pazut o pacoengah, Izip prae ah thingkhong thungah pasong o.

Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.