< Pagbangotan 1 >

1 Ang siyudad nga puno ug mga tawo kaniadto naglingkod na karon nga masulob-on kaayo! Nahisama siya sa usa ka biyuda, bisan ug usa siya ka gamhanan nga nasod! Prinsesa siya taliwala sa kanasoran, apan karon gipugos ngadto sa pagkaulipon!
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
2 Naghilak siya ug nagtiyabaw sa kagabhion, ug ang iyang mga luha mitabon sa iyang mga aping. Walay bisan usa sa iyang mga hinigugma nga mihupay kaniya. Gibudhian siya sa tanan niyang mga higala. Nahimo niya sila nga mga kaaway.
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
3 Human sa kakabos ug pag-antos, nabihag ang Juda. Mipuyo siya taliwala sa kanasoran ug wala makakaplag ug kapahulayan. Ang tanan niyang mga maglulutos midakop kaniya sa iyang pagkawalay paglaom.
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
4 Ang mga kadalanan sa Zion nagbangotan tungod kay walay miadto sa nakatakda nga mga pista. Ang tanan niyang mga ganghaan mingaw na. Nag-agulo ang iyang mga pari. Ang iyang mga ulay nagmasulob-on, ug siya mismo anaa sa tumang kasakit.
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
5 Ang iyang mga kalaban nahimo niyang agalon; niuswag ang iyang mga kaaway. Gipaantos siya ni Yahweh tungod sa iyang daghan nga kasal-anan. Ang gagmay niyang mga anak nahimong binihag sa iyang kalaban.
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
6 Ug mibiya ang katahom sa anak nga babaye sa Zion. Ang iyang mga prinsipe nahisama sa mga binaw nga wala makakita ug kasabsaban, ug milakaw sila nga walay kusog atubangan sa mga nagalutos kanila.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
7 Sa mga adlaw sa iyang pag-antos ug sa iyang pagkawalay pinuy-anan, hinumdoman sa Jerusalem ang tanan niya nga bililhong mga bahandi nga gipanag-iyahan niya kaniadto. Sa dihang nabihag ang iyang katawhan ngadto sa kamot sa iyang kalaban, walay mitabang kaniya. Nakita siya sa iyang mga kalaban ug mikatawa sa iyang kalaglagan.
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
8 Nakasala pag-ayo ang Jerusalem, busa, gihimaraot siya ingon nga usa ka butang nga mahugaw. Ang tanan nga nagpasidungog kaniya nagbugalbugal na kaniya karon sanglit nakita nila ang iyang pagkahubo. Nag-agulo siya ug misulay sa pagpalayo.
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
9 Nahimo siyang dili hinlo ilalom sa iyang palda. Wala na siya naghunahuna mahitungod sa iyang kaugmaon. Makalilisang ang iyang pagkapukan. Walay naghupay kaniya. Misinggit siya, “Tan-awa ang akong pag-antos, Yahweh, kay nahimong hilabihan ka gamhanan ang kaaway!”
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
10 Ang kaaway mikuha sa tanan nato nga mga bililhong bahandi. Nakita niya ang mga nasod nga misulod sa iyang balaang dapit, bisan tuod ug misugo ka nga dili gayod sila mosulod sa imong tigomanang dapit.
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
11 Ang tanan niyang katawhan nag-agulo samtang nangita sila ug tinapay. Gihatag nila ang ilang bililhong mga bahandi alang sa pagkaon aron sa pagpahiuli sa ilang kinabuhi. Tan-awa, Yahweh, ug isipa ako, kay nahimo akong walay pulos.
Kaikki hänen kansansa huokaavat, leipää kerjäten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, että he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja näe, kuinka minä olen halvaksi tullut.
12 Wala lamang ba kini kaninyo, kamong tanan nga nagapangagi? Sud-onga ug tan-awa kung aduna bay kasubo sa uban nga sama sa kasubo nga gipahamtang kanako, sanglit gipaantos ako ni Yahweh sa adlaw sa iyang bangis nga kasuko.
Eikö tämä teihin koske, kaikki jotka tästä käytte ohitse, katsokaat siis ja nähkäät, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin syö; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä.
13 Gikan sa kahitas-an mipadala siya ug kalayo sa akong kabukogan, ug kini mibuntog kanila. Mibukhad siya ug pukot alang sa akong tiil ug gipabalik niya ako. Gihimo niya ako nga masub-anon ug huyang kanunay.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niissä; minun jalkani eteen viritti hän verkon, ja sysäsi minun takaperin: hän on tehnyt minun autioksi, että minun ylipäivää täytyy murehtia.
14 Ang yugo sa akong paglapas gihigot pinaagi sa iyang kamot. Gitahi sila ug gibutang sa akong liog. Giwala niya ang akong kusog. Gitugyan ako sa Ginoo ngadto sa ilang mga kamot, ug dili ako makahimo sa pagtindog.
Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat väätyt hänen kädessänsä, ja astuneet minun kaulani päälle; hän on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden käsiin, joista en minä voi nousta ylös.
15 Gipanglabay sa Ginoo ang kusgan nako nga mga kalalakin-an nga nanalipod kanako. Nagtawag siya ug panagtigom batok kanako aron sa pagdugmok sa akong kusgan nga mga kalalakin-an. Giyatakan sa Ginoo ang mga ulay nga anak nga babaye sa Juda sama sa mga ubas diha sa pug-anan ug bino.
Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas, jotka minulla olivat, hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehiäni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tyttärelle.
16 Mihilak ako tungod niining mga butanga. Sa akong mga mata, miagas ang tubig gikan sa akong mga mata sanglit ang tighupay nga magpahiuli sa akong kinabuhi layo kanako. Nagsubo ang akong mga anak tungod kay nagmadaugon ang mga kaaway.
Sentähden minä niin itken, ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat, että lohduttaja, joka minun sieluani pitäis virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sillä vihollinen on voittanut.
17 Gidupa pag-ayo sa Zion ang iyang mga kamot; walay mihupay kaniya. Misugo si Yahweh nga kadtong anaa sa palibot ni Jacob mahimo niyang mga kalaban. Dili hinlo ang Jerusalem alang kanila.
Zion ojentaa kätensä, vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa; Herra on käskenyt Jakobista, että ne, jotka hänen ympärillänsä ovat, hänen vihollisensa olisivat; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.
18 Matarong si Yahweh, tungod kay misupak ako sa iyang kasugoan. Paminaw, kamong tanan nga katawhan, ug tan-awa ang akong kasubo. Ang akong mga ulay ug ang akong kusgan nga mga kalalakin-an nahimong binihag.
Herra on vanhurskas; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.
19 Mitawag ako sa akong mga higala, apan nagmaluibon sila kanako. Ang akong mga pari ug ang akong mga kadagkoan nangalaglag ngadto sa siyudad, samtang nangita sila ug pagkaon aron sa pagpahiuli sa ilang mga kinabuhi.
Minä kutsuin ystävääni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet, sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa.
20 Tan-awa, Yahweh, kay ania ako sa kasakit; ang akong kinahiladmang mga bahin gigaling. Gikumot ang akong kasingkasing sulod kanako kay hilabihan gayod ang akong pagsupak. Gikan sa gawas ang espada moputol sa kinabuhi. Nahisama kini sa kamatayon diha sa balay.
Herra, katso, kuinka minä olen ahdistuksessa, että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee, minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani; sillä minä olen täynnä murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.
21 Dungga ang akong pag-agulo. Walay bisan usa nga mihupay kanako. Nakadungog ang akong mga kaaway sa akong kalisod. Naglipay sila nga gibuhat nimo kini. Ipaabot ang adlaw nga imong gisaad, nga mahisama sila kanako.
Kyllä se kuuluu, että minä huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siitä riemuitsevat, sillä sinä sen teet. Niin anna siis sen päivän tulla, jonka sinä kuuluttanut olet, että heille kävis kuin minullekin.
22 Tugoti nga ang tanan nilang pagkadaotan moabot sa imong atubangan. Paantosa sila sama sa imong pagpaantos kanako tungod sa akong paglapas; kay daghan ang akong mga pag-agulo, ug huyang ang akong kasingkasing.
Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden; sillä minun huokaukseni on suuri, ja minun sydämeni on murheissansa.

< Pagbangotan 1 >