Job 7

1 Wala bay lisod nga buluhaton sa tagsatagsa nga tawo sa yuta? Dili ba ang iyang mga adlaw sama sa mga adlaw sa sinuholang tawo?

Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

2 Sama sa ulipon nga nagtinguha gayod sa landong sa kagabhion, sama sa sinuholang tawo nga nagapangita sa iyang suhol—

Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

3 busa naglahutay ako sa mga bulan sa kaalautan; gihatagan ako sa kagabhion nga puno sa kalisdanan.

Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

4 Sa dihang magahigda na ako, moingon ako sa akong kaugalingon, 'Kanus-a pa ako mobangon ug kanus-a ba matapos ang kagabhion?' Kanunay akong maglimbaglimbag hangtod sa pagkabanagbanag.

Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

5 Ang akong unod nalukop na sa mga ulod ug sa nagtibugol nga abog; ang mga nuka sa akong panit namurot na, unya namuto ug makaluod.

Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

6 Ang akong mga adlaw mas labing paspas kay sa lansadera sa maghahabol; milabay kini nga walay paglaom.

Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

7 O Dios, hinumdomi ang akong kinabuhi nga usa lamang ka gininhawa; ang akong mga mata dili na makakita sa maayo.

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

8 Ang mata sa Dios nga nagatan-aw kanako, dili na makakita kanako; ang mata sa Dios ilantaw kanako, apan mawala na ako.

Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

9 Sama sa panganod nga mahurot ug mahanaw, mao usab kaninyo nga mokanaog sa Seol dili na gayod mobalik sa ibabaw. (Sheol h7585)

Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)

10 Dili na gayod siya mobalik sa iyang pinuy-anan; ni makaila pa kaniya sa iyang dapit.

Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

11 Busa dili ako mopugong sa akong baba; mosulti ako sa kaguol sa akong espiritu; mag-agulo ako sa kapait sa akong kalag.

Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

12 Dagat ba ako o usa ka mabangis nga mananap sa dagat nga magbutang ka man ug usa ka magbalantay alang kanako?

Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

13 Sa dihang moingon ako, 'Ang akong higdaanan molipay kanako, ug ang akong banig mohupay sa akong inagulo,'

Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

14 unya gihadlok mo ako sa mga damgo ug gilisang ako pinaagi sa mga panan-awon,

Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

15 aron nga palabihon pa nako ang malumsan ug mamatay kay sa pagtipig niining akong kabukogan.

Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

16 Giluod ako sa akong kinabuhi; dili na ako buot pa nga mabuhi sa kanunay; pasagdi ako nga mag-inusara kay kawang na man ang akong mga adlaw.

Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

17 Unsa ba ang tawo nga gitagad mo man siya, nga gihunahuna mo man gayod siya,

Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

18 nga gibantayan mo man siya matag buntag ug gisulayan sa matag gutlo?

Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

19 Hangtod kanus-a ka pa ba mohunong sa pagsud-ong kanako, nga pasagdan mo akong mag-inusara hangtod nga matulon ko ang akong kaugalingong laway?

Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

20 Bisan kung nakasala ako, unsa man ang mabuhat niini alang kanimo, ikaw nga magbalantay sa katawhan? Nganong ako man ang imong gipunting, aron ba nga mahimo akong palas-onon alang kanimo?

Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

21 Nganong dili mo man ako pasayloon ang akong kalapasan, ug kuhaon ang akong kasaypanan? Kay karon naghigda ako sa abog; magapangita ka pag-ayo kanako, apan mawala na ako.”

Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.