Luk'as Dooshishiyo 17

1 Iyesus b́ danifuwotssh hank'owa bí et, «Ashuwotsi gandde'er moorrots dikit keewwots bo woo oreratse, ernmó morrots dikosh t'ug wotitu man wotk'ayna!

Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!

2 Konwor wotowa asho, múk'nananotsitse dab iko gand de'er dikitwoniyere di'i shútso b́bimbats tifde aats k'arots bín juwk'rewo k'aniyank'e bísh.

Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.

3 Eshe it tookish it atso korde'ere! ni eshu neen b́dadiyal fayowe! b́ t'afiyo danr naandre bí etal bísh orowe eree!

Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.

4 Ik aawon shawatoto neen b́ dadiyal err ik aaw manots n maants waar ‹T t'afitsosh goynere› bí etal bísh orowa eree.»

Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.

5 B́ woshtswots doonzo Iyesussh «Oona neesha imnetiyo noosh dabuwe» bo et.

Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.

6 Doonzo Iyesuswere «Fuk'i aawi fetshuk'o imnetiyu it detsink'e fuk'i mitansh ‹Hanoke wad'ar aats k'arots kokewe!› it etink'ere itsh aleyank'e» bí et.

Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.

7 Manats dabt́ Iyesus hank'owa bí et, «Ititsi iko gosh goshfo wee mereer jinf guutso detstso, b́ guutso finoke bí aantsok'on guutsosh ‹Waa bede n kooc'misho moowe› etetuwa?

Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?

8 Maniyere ‹Eree! t kooc'misho taash k'aniwe, maar t úyfetsosh tuumr taash finowe, maniyere okoon ando nee maar úshetune› etetuwoshna?

Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?

9 Eshe, guutso bísh finowe eteetso ee ett b́ fontsotse b́ doonz bín b́ údituwok'o arefa itsha?

Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.

10 Itwoor mank'o it finituwok'o itsh keewets jamo fin it k'rtsok'on, ‹K'awuntsalk guuts noone, no k'altsosh noon údo geyiratse› erere.»

Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.

11 Iyesus Iyerusalem maants bí amor Semarinat Gelil dagona b́ beshi.

Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.

12 Gal ikuts b́ kindtsok'on, tats een shodetsuwots b́ maants waat wokoon need' boguts,

Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,

13 Bok'aronowere eenshdek't «Iyesuso, danifono, oona neesha noosh maac'o k'ewowe!» ett bokuhi.

Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!

14 Iyesuswere boon s'iilt «Ameree! It atso kahniwotssh kitsuwere!» bí et. Bowere amoke bobefere bo een shodatse kashbowuts.

Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.

15 Boyitsi iko bí een shodotse b́ kashtsok'owo b́ bek'tsok'on Ik'o udfere aanat b́waa.

Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,

16 Iyesusnowere údefetst́ b́tufi shirots b́dihi, bímo Semary dats asha b́ tesh.

Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.

17 Iyesuswere hank'owa bí et, «Een shodotse kashtsuwots tatsnosha boteshi? Eshe, tatswots aabno?

Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?

18 Ik'o údosh aanat waatso k'osh jirani bako k'osho dab iko datseratsaá?»

Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.

19 Maniye hakon Iyesus ash mansh, «Tuur amee, n imnetiyo neen kashire» bí et.

Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.

20 Ferisawiwots Iyesussh, «Ik' mengstu awure b weti?» ett bo aati. Bíwere hank'o ett boosh bí aani, «Ik'o mengstu wáá woo ash ashuwots bo kotiruwok'onaliye,

Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.

21 Konwor ‹Hambiye, hanoki ye wee ekewokiye› etetkiyaliye, hamb Ik'o mengstu it dagotsiye.»

Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

22 Manats dabt Iyesus b́ danifuwotssh hank'o bíet, «Ash Na'o aawwotsitse dab iku bek'osh it mirac'it aawo weetuwe, ernmó be'atste.

Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.

23 Ashuwots ‹Hambe, Krstos hanoke b́ fa'oni! wee ekewoke b́ fa'oni!› etetúne, ernmó amk'ayere, boshutso shoy k'ayere.

Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.

24 Guumo darotse b́ p'alk'or ik maants dats daaratse tuut k'osh dats daarats b́ golfok'o ash na'o b́ weet aawots mank'owe b́ wotiti,

Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.

25 Ernmó Ash na'o shino ayide gond bek'o tí ats bodo geyife, and dúri s'oot'wotsnowere gac'ewonat k'efeyo oritkaliye.

Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.

26 Noh dúr wottsi naaro taa Ash na'o t wooror mank'o b́ wotiti.

Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.

27 Noh markabuts b́ kindfetso ash ashuwots mafetst, úshfetst, dek'fetst de'efetstni botesh, manoor t'afits atso waat jametsi k'ot'dek' t'afi b́k'ri.

He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.

28 Mank'owa ando Lot' dúr b́ wottsi naaro wotituwe, manoor ashuwots maat bo ushfere, kemt bokeewefere, atkltiyo kokeftst moo bo agfera bo teshi.

Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.

29 Ernmó Lot' Sedomitse b́ keshts aawots tawonat diniyon darotse butst jametswotsi t'afibk'ri.

Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.

30 Taa Ash na'o t be'ewotso mank'o wotitwe.

Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.

31 «Manots b́ máá tokatse kesht beyiru asho b́meyitsi k'ac'dek'o oot' k'aya, gooshok amt fa'o b́gal aanar waak'aye.

Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.

32 Lot' máátsu b wottsok'o gawude'ere!

Muistakaa Lotin emäntää.

33 B́ kashu oori dek'o geyiru jamo bin t'ut'etuwe, b́ kasho beshide imetu jamo wooriydek'etuwe.

Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.

34 Manots t'ú git ashuwots ik es'atse k'eetúno, boyitse ikonowere dek'etuwe, ikonúwere oorituwe.

Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

35 Mááts gitetswots ikoke ik di'i shútsatse tohar dio di'ituno, iku dek'etuwe, iku oorituwane. [

Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

36 Git ashuwots tar ikotse goshfere, iko dek'etuwe, iko oorituwe.»]

Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

37 B́ danifuotswere Iyesussh, «Doonzono, ewuke dek' ameyiri» ett bo aati. Bíwere «Duuni beyoke k'orwotsuwere kakuwetúno» ett boosh bíaaniy.

Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.