Yohans Dooshishiyo 14
1 Manats dabt Iyesus hank'owa bíet, «Kic'k'ayere, Ik'on amanore, taanowere amanore,
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Tnih mootse ay beewoke fa'oni, mank'o wotob́k'azink'eremó it beetwoko k'aniyosh ametuwe erawnk'e b́teshi.
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
3 Amr beyoko itsh t k'aniyakon taa t beyirwoke itwere it beetwok'o aanar waar itn dek'etwe.
Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
4 Taa ti amiru werindonoewere danfte.»
Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."
5 Tomaswere «Doonzono! aawok niamirwok'o danatsone, eshe, weerindo awuk'o k'alrniya dano nofaliti?» bíet.
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"
6 Iyesuswere hank'o et bísh bíaaniy, «Weronu aronu kashonu taane, t weerona bako konwor nihok bodetwo aaliye.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
7 Taan danrte wotink'e tnihnowere danank'te b́teshi, hanyakomó bín danetute, bínowere bek'rte.»
Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."
8 Filip'oswere «Doonzono! niho noosh nkitsitka wotiyal noosh bodfe» bíet.
Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".
9 Iyesuswere hank'o et bísh bíaaniy, «Filip'osoo! hank'o dúro itnton tbeyiru jamanitsneya taan itdari? taan bek'tsoniye nihono bek're, eshe, nee ‹niho noosh kitsuwe› nietir awuk'neya?
Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?
10 Taa nihots t beyirwok'o, nihonwere tiyits b́bewok'o amaneratsiya? itsh tkeewiru keewo ttookonaliye, ernmó fin jamo finirwo tgiyitse fa'o nihoniye,
Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
11 Taa nihotse t beyirwok'o, nihonwere tiyitse b́fa'ok'owo amanore, mank'o woto b́ k'azalor tfinatse tuutson taan amanore.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
12 Arikon aroniye itsh ti etiri, taan amanitwo taa tfiniru fino finitwe, dab haniyere bogo finitwe, taa nihok ametuwe.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
13 Niho Nayoatse tuutson b́mangitwok'o t shútson itk'onitu jamo itsh k'alitwe.
ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14 Konnor wotowa t shútson it k'onit keewo taa k'alitwe.
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
15 «Taan shunfte wotiyal t tzaziyo kotetuute,
Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, (aiōn g165)
17 Hanwere S'ayin Shayir arikoniye, datsan bín b́dawonat b́be'awotse bín dek'o falratse, itmó bí itnton b́wottsotsnat it gitsotsnowere b́beyirwotse bín danfte.
totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18 «Indonat nih deshaw nana'uwotskok'o it aali k'ayk'reratse, aanar itmand weetwe.
En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.
19 Muk' gizewoniyakon datsu taan be'atsaa, itmó taan bek'etute, taa beyarr beetk twottsotse itwere beyar beetute beetute.
Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.
20 Taa nihots tbeyirwok'o itwere tiyitse it fa'ok'o, taawere ititse t fa'ok'owo manots aawots danetute.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
21 «Taan shuntsoniye t tzaziyo dek'etwonat finats jitsitwoniyee, taan shuntsoneye t nihi shunfee, taawere bín shunfee, t tokonowere bísh kitsitwe.»
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
22 Kiriyot dats ash woterawo k'osho Yhud, «T doonzo! n tooko datsjamosh nkitsrawo noosh nkitsit aawk'oneya?» bí eti.
Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"
23 Iyesuswere bísh hank'o ett bíaaniy, «Taan shuntso ti aap'tso kordek'etwee, tnihwere bín shunfee, noo bíyok wáár bínton towaar beetwone.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24 Taan shunawo t aap'o kóratse, and it k'ebiru aap'an taan woshtso nihoka bako tikaliye.
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 «And itnton befetsat keewan itsh keewre,
Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26 Niho t shútson b́woshitwo kup'shitwo S'ayin shayironmó jamkeewo itsh danitwe, taa itsh t keewts jamonowere t'iwints itdek'etwok'o woshitwe.
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 «Jeeno itok k'ayk'ritwe, t jeenonowere itsh imetwe, taa itsh t imet jenoniye datsan bimetwok'owiyaliye, kic' k'ayere, ando shatk'ayere.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
28 ‹Taa ametuwe, anarnwe itok weetwe› ti ettsok'o shishrte, t nih taayere b́bogtsotse taan it shunink'e nihok ti amor geneúwiyank'te b́teshi.
Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
29 Han b́wotor it amanitwok'o, shino b́ woteftsere itsh keewre,
Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.
30 Datsani keewtso Shed'ano b́weyirwotse haniyere okoon itnton ay keeweratse. Bíye tiatse eegor alo deshatse,
En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
31 Ernmó taa niho t shuntsok'o datso b́danetwok'o taan bíazazts jamo s'eentsitwe, tuuwere hanoke amone.
Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."
