গীতসংহিতা 132
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 ১১ সদাপ্রভুু দায়ূদের কাছে বিশ্বস্ত হওয়ার শপথ করেছেন, তিনি তাঁর প্রতিজ্ঞা থেকে ফিরবেন না: “আমি তোমার উত্তর পুরুষকে তোমার সিংহাসনে বসাব।
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 ১২ যদি তোমার সন্তানরা আমার চুক্তি পালন করে এবং আমার বিধি যা আমি তাদেরকে শেখাব, তবে তাদের সন্তানরাও চিরতরে তোমার সিংহাসনে বসে থাকবে।”
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 ১৭ আমি সেখানে দায়ূদের জন্য একশৃঙ্গ তৈরী করব গজবার হওয়ার জন্য; আমি সেখানে একটা প্রদীপ রেখেছি আমার অভিষিক্তের জন্য।
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
