হিতোপদেশ 8
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 ২৭ যখন তিনি আকাশমন্ডল প্রতিষ্ঠা করেন, তখন আমি সেখানে ছিলাম; যখন তিনি জলধিপৃষ্ঠের ওপর চক্রাকার সীমা নির্ধারন করলেন,
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 ২৯ যখন তিনি সমুদ্রের সীমা ঠিক করলেন, যেন জল তাঁর আদেশ অমান্য না করে, যখন তিনি পৃথিবীর মূল নির্ধারণ করলেন;
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 ৩০ সেই দিন আমি তার কাছে কৌশলী কারিগর ছিলাম; আমি দিনের র পর দিন আনন্দময় ছিলাম, তার সামনে প্রতিদিন আমোদ করতাম;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 ৩৪ ধনী সেই ব্যক্তি, যে আমার কথা শোনে, যে দিন দিন আমার দরজায় জেগে থাকে, আমার দরজার পাশে অপেক্ষা করে।
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
