ইয়োবের বিবরণ 29
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 ৮ যুবকেরা আমায় দেখল এবং তারা সম্মানে আমার থেকে দূরত্ব বজায় রাখত এবং বৃদ্ধেরা আমার জন্য উঠে দাঁড়াত।
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 ১২ কারণ আমি দরিদ্র লোকদের উদ্ধার করতাম যারা কষ্টে চিত্কার করত এবং যার কেউ নেই সেই পিতৃহীনকেও সাহায্য করতাম।
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 ১৪ আমি ধার্ম্মিকতা পরতাম এবং এটা আমায় ঢাকত; আমার ন্যায়বিচার কাপড়ের মত ছিল এবং একটা পাগড়ির মত ছিল।
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 ২৩ তারা যেমন বৃষ্টির জন্য, তেমনি আমার জন্যও সবদিন অপেক্ষা করত; শেষের বর্ষার মত তারা আমার কথা পান করত।
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 ২৫ আমি তাদের পথ ঠিক করতাম এবং তাদের প্রধানের মত বসতাম; আমি রাজার মত বাঁচতাম তার সৈন্যদলে, ঠিক একজন ব্যক্তির মত যে শোক সভায় শোকার্তদের সান্ত্বনা দেয়।
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
