Luke 17
1 Hanaāāedauwunaude hethauguhādaunau, Hāhauwuneene hau henee dauusenadenau hadnauauchuu: hau naunauthauau hadnauauchaudaude daunjaunaude.
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Hanāneene henee thauayānauunaugane henauānauyaugu, nau seāguthadagu hadaje, hauhanāheejegaudauvāhenethe henee haneedauusenanethe jachau nuu hajasedāeyaunauau.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Haunauyauhaudauwauau nehayau nananena: Hith hahavaenau havawauchuhāva, hadanadethauva; nau hith haunaunevethajauhuk, hadjaegudanauwunauva.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 Nau hith wauwauchuhānagu nesaudauchu hajesesenenee, nau nesaudauchu hajesesenenee naujaeyethaagudaunānagu, haunaunaunevethajaunau, hethānagu: nananena hadjaegudanauwunauva.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 Nau vadauhanauau, Vahadāhene, hethedaunanauwunāa hedethauwaudaudenede, hathauhaugaunee.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 Nau Vahadāhenith hathāhaugaunee, Hith nananena hethauwaudauwunagu hethāee hethāuu mausdaude jenayaunau, nananena hanāna nuu segaumau hunauhaudene, Hanāgauchauhana hethājee, nau hanājenanauna hadajee; nau hanāthauwaudaunāna.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 Hau hanaa nananena, hanāwauwaunavede hanāthauauauwujethānith wauāthe hananajauānith, hanāthauna waunee hāenauusathe hehethee nauau, Najese nau hadjanaugu nau hadvethe?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Hau hanājenaasenehethauna, Hesetheva nayaudenee hadnevethehenau, nau duujehe nehayau, nau hadjeenechaudaune haunaude hesevethehenaugu nau hesaveyānaugu; nau heauhauwune jenaevethehene nau hadevaveyā?
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Gauhadvaveene henee wauwau hanau dauhunaasedaude henee hanasenehethāthe? Haunauchāe hegau.
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Naathahena, hāene nananena vahesedaunagu hena hayauhuhau hathauchuwuhana, Hāhauwuneejavaājasethānau wauwaunauau; vavade nanesedaunauau hadnesedaunuu, hadeva.
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Nau hethauwuu, daunausuyehaude Dādaunedan, haeehedesa nahethāe Samaria nau Gananee.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 Nau hāewaudasade jasaa hauauwudan, haenuchaunaa vadadauchu henanenau haenaujaune hedaugauwudaunenau, haetheaugunenau vavāaune:
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 Nau haeneduvanauau, nau hanaāenehethauthee, Hejavaneauthusau, Hecauhauthethāhe, jeauwunauāa.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 Nau hāenauhauwaude hanaāāedauwunaude, Waunenauhauthehaa hadanayaunenau vevethahevahehauau. Nau hethauwuu, henee daunausuyehauthee, haejegaudauvāhenauau.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 Nau hanesāde, hāenauhaudauau henee dauunayauhade, haejaaagu, nau haevasenehe dauvaveenethedaunaude Hejavaneauthu,
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 Nau haeuāneseve heauthene, haevaveenethedauna: nau haenaadāde Samaritan.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Nau Hejavaneauthusaun haeauchuhananadethā, gaujenayauhaunauau vadadauchu? hau daude theaudauchu?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Hajenauhauvathee hajejaeyehauthee hadvaveenethedaunauthee Hejavaneauthu, vavade naa henewauuhu.
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Nau haeāedauwuna, Gauhā, najesa: nananene hadethauwaudaude henayauhāne.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Nau hāenaudedaunāde Nesethajauhuhau, daun henajanedaunene Hejavaneauthu hadneenauauchaunee, Haeāedauwuna, Henajanede Hejavaneauthau hadnehauwunauauchaune nausujauwuwuhadagu:
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Daudause hehedauneagu, Nauhaudauwuu hede, wauāthe, nauhaudauwuu hena, hanau, naune, henajanede Hejavaneauthau thanāsadena,
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Nau hanaāāedauwunaude hethauguhādaunau, Hese hadnauauchuu, hāene nananena vadaunauhaudauwunā jasae hese Heau henane, nau hadnehauwunauhaudava.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 Nau hadnanethāna, Nauhaudau hede; wauāthe nauhaudau hena; jevayehauau, wauāthe jevathauguhaa,
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 Waude hasauau jahagude, henee naunauasānauuu hehethee naugauthanee naugauauwuu hejavaa neenauasādaa jasaa naugauthanee naugauauwuu hejavaa; hadnaasauau jea Heau henane hadnaasaunee hedeseve.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 Hau nedauau hadnanasenedauau wauthanee, nau hadnausāguthade nuu henaedede.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Nau waudeneesaunee deenaedede Noe, hadnaasaunee jea hedeseve Heau henane.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 Neauwauthevethehedaune, neauwauthevaveyaudenee, neauwauthenenedaunee, neenenehathee, haunaude nauuu henee Noe dejedāde havathee thewaunaa, nau haenaāenanadauwuauau, nau haenauauhā vahee.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Waudenaasauau jea deenaedede Lot; neauwauthevethehedaunee, neauwauthevaveyaudenee, neauwauthaudaunaudenee, neheaudaunaudenee hayauhuhau, neauwauthejenayaudenee, neauauvadenee;
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 Hau hajesesenenee henee Lot haenaude Sodom haeesedanausaude nau haegauhauchanauauhauunauganauau hehethee hejavaa, nau haenauauhā vahee.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Hadnaasauau hesee hāene Heau henane hāenauhauthethāthe.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 Henee hesee, hāanedauthe dasee hauauwuu, nau hevatheyaunau jedauwuu hauauwuu, nanehajejeauwusade hadejedanauau: nau henee hanedaude nauau, nanehajejejaejaude.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Dauyuuwuu Lot henene.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Daun vanadauunayaudede hedenaedede hadnanadede; nau daun hadnanadede hedenaedede hadnenayaudede.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Nananenau nāedauwunathana, henee veeyaugu hadnesethee henanenauau hanesadenee hauau; hanesāde hadnedanade, nau jasaa hadnathauaude,
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Hanesethee hesānauau hadthauayāthee wauhaunee; hanesāde hadnedanade, nau jasaa hadnathauaude.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 Hanesethee henanenauau hadnanedauthee nauau; hanesāde hadnedanade nau jasaa hadnathauaude.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Nau haeauchuhananadethanauau, Daude, Vahadāhene? Nau haeāedauwunā haduu vadanayau, hanaadauhauāneauhuthee neahehauau hauānee.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
