Psalmet 147

1 Lëvdoni Zotin, sepse është një gjë e mirë t’i këndosh lavde Perëndisë tonë, sepse është e kënaqshme dhe e leverdishme ta lëvdosh.

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

2 Zoti ndërton Jeruzalemin, dhe mbledh të humburit e Izraelit.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

3 Ai shëron ata që e kanë zemrën të thyer dhe lidh plagët e tyre.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

4 Llogarit numrin e yjeve dhe i thërret të gjitha sipas emrit të tyre.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

5 I madh është Zoti ynë, e pamasë është fuqia e tij dhe e pafund zgjuarësia e tij.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

6 Zoti larton njerëzit e përulur, por ul deri në tokë njerëzit e këqij.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

7 Këndojini Zotit me falenderim, këndojini me qeste lavde Perëndisë tonë,

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

8 që mbulon qiellin me re, përgatit shiun për tokën dhe bën që të rritet bari në malet.

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

9 Ai i jep ushqime bagëtisë dhe zogjve të korbeve që thërresin.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

10 Ai nuk kënaqet në forcën e kalit, dhe nuk gjen ndonjë gëzim në këmbët e njeriut.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

11 Zoti kënaqet me ata që kanë frikë prej tij, me ata që shpresojnë në mirësinë e tij.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

12 Lëvdo Zotin, o Jeruzalem, kremto Perëndinë tënd, o Sion.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

13 Sepse ai ka përforcuar shufrat e portave të tua dhe ka bekuar bijtë e tu në mes teje.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

14 Ai e ruan paqen brenda kufijve të tu dhe të ngop me grurin më të mirë.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

15 Dërgon mbi tokë urdhërin e tij, fjala e tij merr dheun.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

16 Dërgon borën si lesh dhe përhap brymën si hi.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

17 Hedh breshërin e tij si me copa; kush mund t’i bëjë ballë të ftohtit të tij?

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

18 Dërgon fjalën e tij dhe i shkrin ato; bën që të fryjë era e tij, dhe ujërat rrjedhin.

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

19 Ai ia ka bërë të njohur Jakobit fjalën e tij, dhe Izraelit statutet e tij dhe dekretet e tij.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

20 Ai nuk e ka bërë këtë me asnjë komb tjetër; dhe ato nuk i njohin dekretet e tij. Aleluja.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!