Psalmet 107

1 Kremtoni Zotin, sepse ai është i mirë, sepse mirësia e tij vazhdon përjetë.

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Kështu thonë të shpenguarit prej Zotit që ai i ka çliruar nga dora e kundërshtarit,

Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3 add dhe që ka mbledhur nga vende të ndryshme, nga lindja dhe perëndimi, nga veriu dhe nga jugu.

ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4 Ata endeshin nëpër shkretëtirë, në vënde të shkretuara, dhe nuk gjenin asnjë qytet ku të banonin.

He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

5 Të uritur e të etur, jeta e tyre po ligështohej.

Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

6 Por në fatkeqësitë e tyre ata i thirrën Zotit dhe ai i çliroi nga ankthet e tyre;

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7 dhe i çoi në rrugën e drejtë, me qëllim që të arrinin në një qytet ku të banonin.

Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve.

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9 Sepse ai ka ngopur shpirtin e etur dhe e ka mbushur me të mira shpirtin e uritur.

Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10 Të tjerë rrinin në terr dhe në hijen e vdekjes, robër të pikëlluar dhe në zinxhira,

He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 sepse ishin rebeluar kundër fjalëve të Perëndisë dhe i kishin përçmuar këshillat e Shumë të Lartit;

koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12 prandaj ai rrëzoi zemrën e tyre me shqetësime; ata ranë poshtë dhe asnjeri nuk u vajti në ndihmë.

Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Por në fatkeqësinë e tyre ata i thirrën Zotit, dhe ai i shpëtoi nga ankthet e tyre,

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14 i nxori nga terri dhe nga hija e vdekjes dhe i këputi lidhjet e tyre.

Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve,

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16 sepse ai ka shembur portat prej bronzi dhe ka këputur shufrat prej hekuri.

Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

17 Disa njerëz pa mend vuanin për sjelljen e tyre rebele dhe për mëkatet e tyre;

He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 ata urrenin çdo ushqim dhe kishin arritur në prag të vdekjes,

Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19 por në fatkeqësinë e tyre i thirrën Zotit, dhe ai i shpëtoi nga ankthet e tyre.

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20 Ai dërgoi fjalën e tij dhe i shëroi, i shpëtoi nga gropa.

Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

21 Le ta kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve;

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22 le të ofrojnë flijime lëvdimi dhe le të tregojnë veprat e tij me këngë gëzimi.

Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23 Ata që zbresin në det me anije dhe që bëjnë tregëti mbi ujërat e mëdha,

He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24 shohin veprat e Zotit dhe mrekullitë e tij në humnerat e detit.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25 Sepse ai urdhëron dhe shkakton një erë furtune, që i ngre përpjetë valët e detit.

Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

26 Ata ngjiten deri në qiell dhe bien në humnera; shpirti i tyre ligështohet nga ankthi.

He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27 Atyre u merren këmbët dhe lëkunden si të dehur, dhe nuk dinë më ç’të bëjnë.

He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28 Por në fatkeqësitë e tyre i këlthasin Zotit, dhe ai i shpëton nga ankthet e tyre.

Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29 Ai e fashit furtunën në një murmurim dhe valët e saj pushojnë.

Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

30 Kur ato qetësohen, ata gëzohen, dhe ai i çon në portin e dëshiruar prej tyre.

He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë që bën në dobi të bijve të njerëzve;

Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32 le ta lëvdojnë në kuvendin e popullit dhe le ta lavdojnë në këshillin e pleqve.

Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33 Ai i shndërroni lumenjtë në shkretëtirë dhe burimet e ujit në vende të thata;

Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 tokën pjellore në vend të thatë për shkak të sjelljes së keqe të banorëve të saj.

hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

35 Ai e shndërron shkretëtirën në liqen dhe tokën e thatë në burime uji.

Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Atje ai strehon të uriturit, dhe këta ndërtojnë një qytet për të banuar,

Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37 mbjellin arat dhe kultivojnë vreshta që prodhojnë një korrje të bollshme.

Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38 Ai i bekon dhe ata shumëzohen fort, dhe ai nuk e pakëson bagëtinë e tyre.

Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

39 Por pastaj pakësohen në një numër të vogël dhe dobësohen për shkak të shtypjes, të fatkeqësisë dhe të ankthit.

Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

40 Ai hedh përbuzjen mbi princat dhe i bën që të enden nëpër vende të shkreta, ku nuk ekziston asnjë rrugë.

niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41 Por e ngre nevojtarin nga varfëria dhe i shton familjet e tyre si një kope.

hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 Njerëzit e drejtë e shohin këtë dhe kënaqen, por tërë njerëzit e këqij e mbajnë gojën të mbyllur.

Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Ai që është i urtë le t’i këqyrë këto gjëra dhe le të çmojë mirësinë e Zotit.

Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.