Psalmet 107
1 Kremtoni Zotin, sepse ai është i mirë, sepse mirësia e tij vazhdon përjetë.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Kështu thonë të shpenguarit prej Zotit që ai i ka çliruar nga dora e kundërshtarit,
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 add dhe që ka mbledhur nga vende të ndryshme, nga lindja dhe perëndimi, nga veriu dhe nga jugu.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Ata endeshin nëpër shkretëtirë, në vënde të shkretuara, dhe nuk gjenin asnjë qytet ku të banonin.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Të uritur e të etur, jeta e tyre po ligështohej.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Por në fatkeqësitë e tyre ata i thirrën Zotit dhe ai i çliroi nga ankthet e tyre;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 dhe i çoi në rrugën e drejtë, me qëllim që të arrinin në një qytet ku të banonin.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Sepse ai ka ngopur shpirtin e etur dhe e ka mbushur me të mira shpirtin e uritur.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Të tjerë rrinin në terr dhe në hijen e vdekjes, robër të pikëlluar dhe në zinxhira,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 sepse ishin rebeluar kundër fjalëve të Perëndisë dhe i kishin përçmuar këshillat e Shumë të Lartit;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 prandaj ai rrëzoi zemrën e tyre me shqetësime; ata ranë poshtë dhe asnjeri nuk u vajti në ndihmë.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Por në fatkeqësinë e tyre ata i thirrën Zotit, dhe ai i shpëtoi nga ankthet e tyre,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 i nxori nga terri dhe nga hija e vdekjes dhe i këputi lidhjet e tyre.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 sepse ai ka shembur portat prej bronzi dhe ka këputur shufrat prej hekuri.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Disa njerëz pa mend vuanin për sjelljen e tyre rebele dhe për mëkatet e tyre;
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 ata urrenin çdo ushqim dhe kishin arritur në prag të vdekjes,
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 por në fatkeqësinë e tyre i thirrën Zotit, dhe ai i shpëtoi nga ankthet e tyre.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Ai dërgoi fjalën e tij dhe i shëroi, i shpëtoi nga gropa.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Le ta kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë e tij në dobi të bijve të njerëzve;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 le të ofrojnë flijime lëvdimi dhe le të tregojnë veprat e tij me këngë gëzimi.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Ata që zbresin në det me anije dhe që bëjnë tregëti mbi ujërat e mëdha,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 shohin veprat e Zotit dhe mrekullitë e tij në humnerat e detit.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Sepse ai urdhëron dhe shkakton një erë furtune, që i ngre përpjetë valët e detit.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Ata ngjiten deri në qiell dhe bien në humnera; shpirti i tyre ligështohet nga ankthi.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Atyre u merren këmbët dhe lëkunden si të dehur, dhe nuk dinë më ç’të bëjnë.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Por në fatkeqësitë e tyre i këlthasin Zotit, dhe ai i shpëton nga ankthet e tyre.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Ai e fashit furtunën në një murmurim dhe valët e saj pushojnë.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Kur ato qetësohen, ata gëzohen, dhe ai i çon në portin e dëshiruar prej tyre.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Le të kremtojmë Zotin për mirësinë e tij dhe për mrekullitë që bën në dobi të bijve të njerëzve;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 le ta lëvdojnë në kuvendin e popullit dhe le ta lavdojnë në këshillin e pleqve.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Ai i shndërroni lumenjtë në shkretëtirë dhe burimet e ujit në vende të thata;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 tokën pjellore në vend të thatë për shkak të sjelljes së keqe të banorëve të saj.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Ai e shndërron shkretëtirën në liqen dhe tokën e thatë në burime uji.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Atje ai strehon të uriturit, dhe këta ndërtojnë një qytet për të banuar,
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 mbjellin arat dhe kultivojnë vreshta që prodhojnë një korrje të bollshme.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Ai i bekon dhe ata shumëzohen fort, dhe ai nuk e pakëson bagëtinë e tyre.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Por pastaj pakësohen në një numër të vogël dhe dobësohen për shkak të shtypjes, të fatkeqësisë dhe të ankthit.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Ai hedh përbuzjen mbi princat dhe i bën që të enden nëpër vende të shkreta, ku nuk ekziston asnjë rrugë.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Por e ngre nevojtarin nga varfëria dhe i shton familjet e tyre si një kope.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Njerëzit e drejtë e shohin këtë dhe kënaqen, por tërë njerëzit e këqij e mbajnë gojën të mbyllur.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Ai që është i urtë le t’i këqyrë këto gjëra dhe le të çmojë mirësinë e Zotit.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
