Vajtimet 5

1 Kujto, o Zot, atë që na ka ndodhur, shiko dhe vër re turpin tonë.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

2 Trashëgimia jonë u ka kaluar të huajve, shtëpitë tona njerëzve që nuk janë tanët.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

3 Ne u bëmë jetimë, pa etër, nënat tona janë si të veja.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

4 Duhet të paguajmë për ujët që pimë, drutë tona i kemi vetëm me pagesë.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

5 Na ndjekin me një zgjedhë mbi qafë, jemi të rraskapitur dhe nuk kemi fare pushim.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

6 I kemi shtrirë dorën Egjiptit dhe Asirisë për t’u ngopur me bukë.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

7 Etërit tanë kanë mëkatuar dhe nuk janë më, dhe ne mbajmë ndëshkimin për paudhësitë e tyre.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

8 Skllevërit sundojnë mbi ne, askush nuk mund të na çlirojë nga duart e tyre.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

9 E nxjerrim bukën duke rrezikuar jetën tonë, përpara shpatës së shkretëtirës.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

10 Lëkura jonë është ngrohur si në një furrë për shkak të valës së urisë.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

11 Kanë dhunuar gratë në Sion, virgjëreshat në qytetet e Judës.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

12 Krerët janë varur nga duart e tyre, personi i pleqëve nuk është respektuar.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

13 Të rinjtë i vunë të bluajnë, të vegjëlit u rrëzuan nën barrën e druve.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

14 Pleqtë nuk mblidhen më te porta, të rinjtë nuk u bien më veglave të tyre.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

15 Gëzimi i zemrave tona është pakësuar, vallja jonë është shndërruar në zi.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

16 Kurora ka rënë nga koka jonë; mjerë ne, sepse kemi mëkatuar!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

17 Prandaj u sëmur zemra jonë, për këto gjëra na janë errësuar sytë:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

18 për malin e Sionit që është i shkretuar dhe në të cilin sillen dhelprat.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

19 Por ti, o Zot, mbetesh për jetë, dhe froni yt brez pas brezi.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

20 Pse do të na harroje për jetë dhe do të na braktisje për një kohë të gjatë?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

21 Na bëj që të rikthehemi te ti, o Zot, dhe ne do të kthehemi; rivendos ditët tona si në të kaluarën.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

22 Mos vallë na hodhe poshtë fare apo je zemëruar me të madhe kundër nesh?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?