Vajtimet 3

1 Unë jam njeriu që pa hidhërimin nën thuprën e tërbimit të tij.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Ai më ka udhëhequr dhe më ka bërë të eci nëpër terr dhe jo në dritë.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Po, kundër meje ai ka kthyer disa herë dorën e tij tërë ditën.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Ai ka konsumuar mishin tim dhe lëkurën time, ka coptuar kockat e mia.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Ka ndërtuar fortesa kundër meje, më ka rrethuar me hidhërim dhe me ankth.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 Ka bërë që unë të banoj në vende plot errësirë, ashtu si të vdekurit prej shumë kohe.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Më ka ndërtuar një mur rreth e qark, me qëllim që unë të mos dal; e ka bërë të rëndë zinxhirin tim.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Edhe kur bërtas dhe kërkoj ndihmë me zë të lartë, ai nuk pranon të dëgjojë lutjen time.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Ai i ka mbyllur rrugët e mia me gurë të prerë, i ka bërë shtigjet e mia plot me prita.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 Ai ka qenë për mua si një ari në pritë, si një luan në vende të fshehta.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Ka devijuar rrugët e mia, më ka coptuar dhe më ka dëshpëruar.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Ka nderur harkun e tij dhe më ka bërë objekt të shigjetave të tij.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Ka bërë të depërtojnë në zemrën time shigjetat e kukurës së tij.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Jam bërë tallja e tërë popullit tim, kënga e tij e tërë ditës.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Më ka ngopur me hidhërim, më ka bërë të pij pelin.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Më ka coptuar dhëmbët me zall, më ka mbuluar me hi.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Ke larguar shpirtin tim nga paqja, kam harruar mirëqënien.

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 Kam thënë: “Éshtë zhdukur besimi im dhe shpresa ime tek Zoti”.

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Kujtohu për pikëllimin dhe për endjen time, për pelinin dhe hidhërimin.

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Shpirti im kujtohet gjithnjë për këtë dhe është i rrëzuar brenda meje.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Këtë dua ta sjell në mëndje dhe prandaj dua të shpresoj.

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Éshtë një hir i Zotit që nuk jemi shkatërruar plotësisht, sepse mëshirat e tij nuk janë mbaruar plotësisht.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 Përtëriten çdo mëngjes; e madhe është besnikeria jote.

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 “Zoti është pjesa ime”, thotë shpirti im, “prandaj do të kem shpresë tek ai.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Zoti është i mirë me ata që kanë shpresë tek ai, me shpirtin që e kërkon.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Gjë e mirë është të presësh në heshtje shpëtimin e Zotit.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Gjë e mirë është për njeriun të mbajë zgjedhën në rininë e tij.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Le të ulet i vetmuar dhe të qëndrojë në heshtje kur Perëndia ia imponon.

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Le ta vërë gojën e tij në pluhur, ndofta ka ende shpresë.

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Le ti japë faqen atij që e godet, të ngopet me fyerje.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Sepse Zoti nuk hedh poshtë për gjithnjë;

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 por, në rast se të hidhëron, do ti vijë keq sipas shumicës së zemërmirësive të tij,

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 sepse nuk e bën me kënaqësi poshtërimin dhe hidhërimin e bijve të njerëzve.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kur dikush shtyp nën këmbët e tij tërë robërit e dheut,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 kur dikush shtrëmbëron të drejtën e një njeriu në prani të Më të Lartit,

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 kur dikujt i bëhet një padrejtësi në çështjen e tij, a nuk e shikon Zoti?

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Vallë kush thotë diçka që më pas realizohet, në rast se Zoti nuk e ka urdhëruar?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 E keqja dhe e mira a nuk vijnë vallë nga goja e Më të Lartit?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Pse vallë ankohet një njeri i gjallë, një njeri për ndëshkimin e mëkateve të tij?

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Le të shqyrtojmë rrugët tona, t’i hetojmë dhe të kthehemi tek Zoti.

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Le të ngremë lart zemrat tona dhe duart tona në drejtim të Perëndisë të qiejve.

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Ne kemi kryer mëkate, kemi qënë rebelë dhe ti nuk na ke falur.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Je mbështjellë në zëmërimin tënd dhe na ke ndjekur, na ke vrarë pa mëshirë.

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Ti je mbështjellë në një re, në mënyrë që asnjë lutje të mos kalonte dot.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Na ke bërë plehra dhe mbeturina në mes të popujve.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Tërë armiqtë tanë kanë hapur gojën kundër nesh.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Na ka rënë mbi trup tmerri, laku, dëshpërimi i thellë dhe shkatërrimi.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Rrëke uji rrjedhin nga sytë e mi për shkatërrimin e bijës së popullit tim.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Syri im derdh lot pa pushim, pa ndërprerje,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 deri sa Zoti të mos vështrojë nga qielli dhe të mos shikojë.

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Syri im i sjell dhembje shpirtit tim për të gjitha bijat e qytetit tim.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Ata që më urrejnë pa shkak më kanë gjuajtur si të isha zog.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 Kanë shkatërruar jetën time në gropë, më kanë hedhur gurë.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Ujrat rrjedhin mbi kokën time, unë thoja: “Ka marrë fund për mua”.

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Përmenda emrin tënd, o Zot, nga thellësia e gropës.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Ti e dëgjove zërin tim; mos ia fshih veshin tënd psherëtimës sime, thirrjes time për ndihmë.

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Kur të kam thirrur ti je afruar; ke thënë: “Mos ki frikë!”

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 O Zot ti ke mbrojtur çështjen e shpirtit tim, ti ke çliruar jetën time.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 O Zot, ti ke parë dëmin që kam pësuar, prandaj mbro çështjen time!

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Ti ke parë tërë frymën e tyre të hakmarrjes, intrigat e tyre kundër meje.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Ti ke dëgjuar fyerjet e tyre, o Zot, tërë intrigat e tyre kundër meje,

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 fjalimet e tyre që ngrihen kundër meje, atë që mendojnë kundër meje tërë ditën.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Vër re kur ulen dhe kur ngrihen, unë jam kënga e tyre.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Shpërbleji, o Zot, sipas veprës së duarve të tyre.

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Bëji zemërgur, mallkimi yt qoftë mbi ta.

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Ndiqi në zemërimin tënd dhe shkatërroi poshtë qiejve të Zotit.

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.