Jobi 41

1 A mund ta nxjerrësh Leviathanin me grep ose të mbash të palëvizur gjuhën e tij me një litar?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 A mund t’i vësh një xunkth në flegrat e hundës ose t’i shposh nofullën me një çengel?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 A do të të lutet ai së tepërmi apo do të të drejtojë fjalë të ëmbla?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 A do të lidhë një besëlidhje me ty, që ti ta marrësh si shërbëtor për gjithnjë?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 A do të lozësh me të si me një zog apo do ta mbash lidhur për vajzat e tua?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Miqtë e tu do të bëjnë me të takime të mrekullueshme apo do ta ndajnë vallë midis tregtarëve?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 A mund të mbulosh lëkurën e tij me shigjeta dhe kokën e tij me fuzhnja?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Vëri duart mbi trupin e tij; do të të kujtohet luftimi dhe nuk ke për ta rifilluar.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Ja, shpresa e atij që e sulmon është e rreme; mjafton ta shikosh dhe të zë tmerri.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Askush nuk ka aq guxim sa ta provokojë. Kush, pra, është në gjendje të qëndrojë i fortë para meje?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Kush më ka bërë një shërbim i pari që unë duhet ta shpërblej? Çdo gjë nën qiejt është imja.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Nuk do t’i kaloj në heshtje gjymtyrët e tij, forcën e tij të madhe dhe bukurinë e armaturës së tij.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Kush mund ta zhveshë nga parzmorja e tij dhe kush mund t’i afrohet me një fre të dyfishtë?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Kush mund të hapë portat e gojës së tij, e rrethuar siç është nga tmerri i dhëmbëve të tij?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Shumë të bukura janë rreshtat e mburojave të tij, të salduara fort si prej një vule.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 Ato janë aq afër njëra-tjetrës sa nuk kalon as ajri midis tyre.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Janë të ngjitura njëra me tjetrën, të bashkuara fort midis tyre, dhe nuk mund të ndahen.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Teshtimat e tij japin shkreptima drite dhe sytë e tij janë si qepallat e agimit.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Nga goja e tij dalin flakë, dalin shkëndija zjarri.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 Nga flegrat e hundës së tij del tym, si nga një enë që vlon ose nga një kazan.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Fryma e tij i vë zjarrin qymyrit dhe nga goja e tij del flakë.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 Forca qëndron te qafa e tij dhe para tij hedh valle tmerri.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Pjesët e flashkëta të mishit të tij janë fort kompakte, janë mjaft të ngjeshura mbi të dhe nuk lëvizin.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Zemra e tij është e fortë si një gur, e fortë si pjesa e poshtme e mokrës.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Kur ngrihet, të fuqishmit kanë frikë, dhe nga tmerri mbeten të hutuar.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Shpata që arrin nuk i bën asgjë, e njëjta gjë ndodh me ushtën, shigjetën dhe shtizën.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 E quan hekurin si kashtë dhe bronzin si dru të brejtur nga krimbi.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 Shigjeta nuk e bën të ikë; gurët e hobesë për të janë si kallamishte.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 Topuzi i duket sikur është kashtë, ai tallet me vringëllimën e ushtës.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Poshtë ka maja të mprehta dhe lë gjurmë si të lesës mbi baltë.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 E bën të ziejë humnerën si ndonjë kazan dhe e bën detin si të ishte një enë me melhem.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Lë pas vetes një vazhdë drite dhe humnera duket si e mbuluar nga thinjat.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Mbi tokë nuk ka asgjë që t’i ngjajë, që të jetë bërë pa pasur fare frikë.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Shiko në fytyrë tërë njerëzit mendjemëdhenj; ai është mbret mbi të gjitha bishat më madhështore”.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.