Jobi 37

1 Prandaj zemra ime dridhet dhe brof jashtë vendit të saj.

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

2 Dëgjoni me vëmendje shungullimën e zërit të saj, gjëmimin që del nga goja e saj!

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

3 Ai lëshon vetëtimën e tij nën gjithë qiellin dhe deri në skajet e tokës.

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

4 Prapa tij një zë vrumbullon; ai gjëmon me zërin e tij madhështor; ai nuk i përmban kur dëgjohet zëri i tij.

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

5 Perëndia gjëmon në mënyrë të mrekullueshme me zërin e tij dhe bën gjëra të mëdha që nuk mund t’i kuptojmë.

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

6 I thotë në fakt borës: “Bjerë mbi tokë”, ia thotë si shirave të lehta ashtu dhe shirave të rrebeshta.

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

7 Ai ndal dorën e çdo njeriu, me qëllim që të gjithë vdekatarët të mund të njohin veprat e tij.

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

8 Bishat hyjnë në strukat e tyre dhe rrinë në strofkat e tyre.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

9 Nga vendet më të largëta të jugut vjen stuhia dhe të ftohtit nga erërat e acarta të veriut.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

10 Me frymën e Perëndisë formohet akulli dhe shtrirja e ujërave tërhiqet.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

11 I ngarkon retë e dendura me lagështirë dhe i shpërndan larg retë e tij dritëplota.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

12 Ato enden në qiell kudo, duke ndryshuar drejtimin në bazë të drejtimit të tij, për të kryer çfarëdo gjë që ai urdhëron mbi faqen e tokës së banuar.

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

13 I dërgon o për dënim, o për tokën e tij o për mirësi.

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

14 Dëgjo këtë, o Job, ndalu dhe merr parasysh mrekullitë e Perëndisë!

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

15 A e di ti si i drejton Perëndia dhe si bën të shkëlqejë shkrepëtima e reve të tij?

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

16 A e di ti si rrinë pezull retë në ajër, mrekullitë e atij që i di të gjitha?

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

17 A e di ti përse rrobat e tua janë të ngrohta, kur toka pushon për shkak të erës së jugut?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

18 Vallë a e ke shtrirë ti bashkë me të kupën qiellore, duke e bërë të fortë si një pasqyrë prej metali të shkrirë?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

19 Na mëso se çfarë duhet t’i themi, sepse ne nuk mund të përgatisim shkakun tonë për errësirën.

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

20 A mund t’i thuhet vallë se unë dua të flas? Në rast se një njeri duhet të fliste, do të shkatërrohej me siguri.

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

21 Edhe tani askush nuk mund ta shikojë diellin me ngulm kur shkëlqen në qiell, mbas kalimit të erës që e ka bërë pa re.

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

22 Koha e bukur vjen nga veriu, por rreth Perëndisë kemi një madhështi të hatashme.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

23 Të Plotfuqishmin ne nuk mund ta arrijmë. Ai është i madhërishëm për nga fuqia, nga ndershmëria dhe nga drejtësia; ai nuk shtyp asnjeri.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

24 Prandaj njerëzit e kanë frikë; por ai nuk e përfill atë që e quan veten të ditur”.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.