Jobi 19

1 Atëherë Jobi u përgjigj dhe tha:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

2 “Deri kur do të hidhëroni shpirtin tim dhe do të më mundoni me ligjëratat tuaja?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

3 U bënë dhjetë herë që më përqeshni dhe nuk keni turp që më fyeni.

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

4 Edhe sikur të ishte e vërtetë që kam gabuar, gabimi im më përket vetëm mua.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

5 Por në rast se doni pikërisht të bëheni kryelartë me mua duke më qortuar për objektin e turpit tim,

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

6 mësoni atëherë që Perëndia më ka trajtuar në mënyrë të padrejtë dhe më ka zënë në rrjetat e tij.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

7 Ja, unë bërtas: “Dhunë!”, por nuk kam asnjë përgjigje; bërtas për ndihmë, por drejtësi nuk ka!

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

8 Më ka prerë rrugën dhe kështu nuk mund të kaloj; përhapi terrin në rrugën time.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

9 Më ka zhveshur nga nderi im dhe më ka hequr nga koka kurorën.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

10 Më ka shkatërruar nga të gjitha anët dhe unë po shkoj; e ka shkulur si një dru shpresën time.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

11 Zemërimi i tij kundër meje është, ndezur dhe më konsideron si armik të tij.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

12 Ushtarët e tij kanë ardhur të gjithë së bashku dhe kanë ndërtuar rrugën e tyre kundër meje; kanë ngritur kampin e tyre rreth çadrës sime.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

13 Ai ka larguar nga unë vëllezërit e mi, dhe të njohurit e mi janë bërë plotësisht të huaj me mua.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

14 Farefisi im më ka braktisur dhe miqtë e mi të ngushtë më kanë harruar.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

15 Shërbëtorët dhe shërbëtoret e mi më trajtojnë si një njeri të huaj, në sytë e tyre jam një i huaj.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

16 Thërras shërbëtorin tim, por ai nuk përgjigjet; duhet t’i lutem me gojën time.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

17 Fryma ime është e neveritshme për gruan time, dhe jam i neveritshëm edhe për fëmijët e barkut tim.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

18 Edhe fëmijët më përçmojnë; në rast se provoj të ngrihem, flasin kundër meje.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19 Tërë miqtë më të ngushtë kanë lemeri prej meje, edhe ata që doja janë ngritur kundër meje.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

20 Kockat e mia i ngjiten lëkurës sime dhe mishit tim dhe nuk më ka mbetur veç se lëkura e dhëmbëve.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

21 Mëshiromëni, mëshiromëni, të paktën ju, miqtë e mi, sepse dora e Perëndisë më ka goditur.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

22 Pse më persekutoni si bën Perëndia dhe nuk ngopeni kurrë me mishin tim?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

23 Ah sikur fjalët e mia të ishin të shkruara; ah sikur të kishin zënë vend në një libër;

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

24 sikur të ishin të gdhendura përjetë mbi një shkëmb me një stil prej hekuri dhe me plumb!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

25 Por unë e di që Shpëtimtari im jeton dhe që në fund do të ngrihet mbi tokë.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

26 Mbas shkatërrimit të lëkurës sime, në mishin tim do të shoh Perëndinë.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

27 Do ta shoh unë vetë; sytë e mi do ta sodisin, dhe jo një tjetër. Po më shkrihet zemra.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

28 Në rast se thoni: “Pse e persekutojmë?”; kur rrënja e këtyre të këqijave ndodhet tek unë,

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

29 ju druani për veten tuaj shpatën, sepse zemërimi sjell ndëshkimin e shpatës, me qëllim që të dini që ekziston një gjykim”.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.