Jobi 17
1 “Fryma ime u copëtua, ditët po më shuhen, varri po më pret.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 A nuk jam i rrethuar nga njerëz që më përqeshin. Syri im ndalet mbi fyerjet e tyre.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Më jep, pra, një peng pranë teje, përndryshe kush do të më shtrëngonte dorën si garant?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Nga që i ke penguar mendjet e tyre të kuptojnë, prandaj nuk do t’i bësh të triumfojnë.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Kush i tradhton miqtë deri sa t’i grabisë, ka për t’i parë më pak sytë e fëmijëve të tij.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Por unë prej tij jam bërë gazi i popujve dhe jam katandisur në një njeri të cilin e pështyjnë në fytyrë.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Syri më erret për shkak të dhembjes dhe tërë gjymtyrët e mia nuk janë veçse hije.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Njerëzit e drejtë habiten nga kjo, dhe i pafajmi ngrihet kundër të pabesit.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Megjithatë i drejti mbetet i lidhur fort me rrugën e tij, dhe ai që i ka duart e pastra fortësohet gjithnjë e më tepër.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Sa për ju të gjithë, kthehuni, ejani, pra, sepse midis jush nuk po gjej asnjë njeri të urtë.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Ditët e mia shkuan dhe planet e mia u prishën, pikërisht ato dëshira që unë ushqeja në zemër.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Ata e ndërrojnë natën në ditë, “drita është afër”, thonë, për shkak të errësirës.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Në rast se e pres Sheolin si shtëpinë time në rast se e shtrij shtrojen time në terr, (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 në rast se i them vendvarrit: “Ti je ati im”, dhe krimbave: “Jeni nëna ime dhe motra ime”,
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 ku është, pra, shpresa ime? Kush mund të dallojë ndonjë shpresë për mua?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
