Jobi 13

1 “Ja, tërë këtë syri im e pa dhe veshi im e dëgjoi dhe e kuptoi.

Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

2 Atë që ju dini e di edhe unë; nuk vij pas jush.

Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

3 Por do të dëshiroja të flas me të Plotfuqishmin, do të më pëlqente të diskutoja me Perëndinë;

Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

4 sepse ju jeni trillues gënjeshtrash, jeni të gjithë mjekë pa asnjë vlerë.

Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

5 Oh, sikur të heshtnit fare, kjo do të ishte dituria juaj.

Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

6 Dëgjoni tani mbrojtjen time dhe vini re deklaratat e buzëve të mia.

Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

7 A doni vallë të flisni në mënyrë të mbrapshtë në mbrotje të Perëndisë dhe të flisni në favor të tij me mashtrime?

Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

8 A doni të përdorni anësi me të ose të mbroni një kauzë të Perëndisë?

Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

9 Do të ishte më mirë për ju që ai t’ju hetonte, apo talleni me të ashtu si talleni me një njeri?

Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

10 Me siguri ai do t’ju qortojë, në rast se fshehurazi veproni me anësi.

Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

11 Madhëria e tij vallë a nuk do t’ju kallë frikë dhe tmerri i tij a nuk do të bjerë mbi ju?

Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

12 Thëniet tuaja moralizuese janë proverba prej hiri, argumentet tuaja më të mira nuk janë veçse argumente prej argjila.

Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

13 Heshtni dhe më lini mua të flas, pastaj le të më ndodhë çfarë të dojë.

Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

14 Pse duhet ta mbaj mishin tim me dhëmbët dhe ta vë jetën time në duart e mia?

Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

15 Ja, ai do të më vrasë, nuk kam më shpresë; sidoqoftë, do ta mbroj para tij qëndrimin tim.

Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

16 Ai do të jetë edhe shpëtimi im, sepse një i pabesë nuk do të guxonte të paraqitej para tij.

Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

17 Dëgjoni me vëmendje fjalimin tim dhe deklaratat e mia me veshët tuaj.

Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

18 Ja, unë e kam përgatitur kauzën time; e di që do të njihem si i drejtë.

Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

19 Kush kërkon, pra, të hahet me mua? Sepse atëherë do të heshtja dhe do të vdisja.

Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

20 Vetëm mos bëj dy gjëra me mua, dhe nuk do t’i fshihem pranisë sate;

Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

21 largoje dorën nga unë dhe tmerri yt të mos më kallë më frikë.

Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

22 Pastaj mund edhe të më thërrasësh edhe unë do të përgjigjem, ose do të flas unë, dhe ti do të përgjigjesh.

Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

23 Sa janë fajet e mia dhe mëkatet e mia? Më bëj të ditur shkeljet e mia dhe mëkatin tim!

Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

24 Pse më fsheh fytyrën tënde dhe më konsideron si armikun tënd?

Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

25 Mos do vallë të trembësh një gjethe të shtyrë sa andej dhe këndej dhe të ndjekësh ca kashtë të thatë?

Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

26 Pse shkruan kundër meje gjëra të hidhura dhe bën që të rëndojë mbi mua trashëgimia e fajeve të rinisë sime?

Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

27 Ti i vë këmbët e mia në pranga dhe kqyr me kujdes rrugët e mia; ti vendos një cak për tabanin e këmbëve të mia,

Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

28 Ndërkaq trupi im po shpërbëhet si një send i kalbur, si një rrobë që e ka grirë mola”.

Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.