< Йәшая 33 >

1 И өзүң булаң-талаң қилинмиған, башқиларни булаң-талаң қилғучи, Башқилар саңа асийлиқ қилмиған, Өзүң асийлиқ қилғучи, Сениң һалиңға вай! Сән булаң-талаңни болди қилишиң билән, Өзүң булаң-талаң қилинисән; Сән асийлиқни болди қилишиң билән, Өзүң асийлиққа учрайсән;
Voi siunas hävittäjä! luuletkos, ettei sinun pidä hävitetyksi tuleman? ja sinuas ylönkatsoja! luuletkos, ettei sinua ylönkatsota? Koska sinä olet täyttänyt hävitykses, niin sinun myös pitää tuleman hävitetyksi; koska sinä olet täyttänyt ylönkatsees, niin sinua pitää jälleen katsottaman ylön.
2 И Пәрвәрдигар, бизгә меһри-шәпқәт көрсәткәйсән; Биз Сени үмүт билән күтүп кәлдуқ; Өтүнимизки, Сән һәр сәһәр [Исраилға] күчлүк биләк-қол, Қийинчилиқ пәйтлиридә ниҗатимиз болғайсән.
Herra, ole meille armollinen; sillä me odotamme sinua: ole heidän käsivartensa varhain, niin myös meidän autuutemme murheen ajalla.
3 Топ-топ адәмләрниң ғовға-чуқанлиридин хәлиқләр бәдәр қачиду; Сән [Худа] қәддиңни тик қилишиң билән әлләр питирап кетиду;
Kansat pakenevat sitä suurta pauhinaa; pakanat hajoitetaan, kuin sinä korotetaan.
4 Чекәткә личинкилири от-көкләрни жиғип йәвалғандәк, Силәргә бекитип берилгән олҗа жиғивелиниду; Чекәткиләр уян-буян жүгүргәндәк адәмләр олҗа үстидә уян-буян жүгүрүшиду.
Silloin pitää teidän saalinne korjattaman niinkuin perhonen otetaan, ja niinkuin heinäsirkat karkoitetaan, koska heidän päällensä tullaan.
5 Пәрвәрдигар үстүн туриду, Бәрһәқ, Униң туралғуси жуқуридидур; У Зионға адаләт вә һәққанийлиқ толдурди;
Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudessa: hän on täyttänyt Zionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6 У болса күнлириңларниң теч-аманлиғи, ниҗатлиқ, даналиқ вә билимниң байлиқлири болиду; Пәрвәрдигардин қорқуш Униң үчүн гөһәрдур.
Ja sinun ajallas pitää oleman usko ja voima, autuus, tieto, toimi, ja Herran pelko pitää oleman hänen tavaransa.
7 Мана, уларниң палванлири сиртта туруп налә-пәряд көтириду; Сүлһ-әһдә түзгән әлчиләр қаттиқ жиғлишиду;
Katso, heidän sanansaattajansa huutavat ulkona: rauhan enkelit itkevät haikiasti.
8 Йоллар адәмсиз қалди; Өткүнчи йолчилар йоқ болди; У әһдини бузуп ташлиди; Шәһәрләрни көзигә илмайду, Адәмләрни һеч әтиварлимайду.
Polut ovat autiot, ei käy yksikään enään tiellä; ei hän pidä liittoa, hän hylkää kaupungit, ja ei pidä lukua kansasta.
9 Зимин матәм тутиду, зәиплишиду; Ливан хиҗаләттин солишиду; Шарон чөл-баяванға айланди; Башан вә Кармәл болса қирип ташланди.
Hän murehtii, ja maa on surkialla muodolla, Libanon on häpiällä hakattu; Saron on niinkuin tasainen keto, Basan ja Karmeli ovat hävitetyt.
10 Мана һазир орнумдин туримән, — дәйду Пәрвәрдигар, — Һазир Өзүмни үстүн көрситимән, Һазир қәддимни көтиримән.
Nyt minä tahdon nousta, sanoo Herra: nyt minä tahdon itseni korottaa, nyt minä tahdon korkiaksi tulla.
11 — Силәрниң боюңларда қуруқ от-чөпла бар, Пахал туғисиләр; Өз нәпәслириңлар от болуп өзүңларни жутуветиду;
Oljista olette te raskaat, korsia te synnytätte; tulen pitää teitä kuluttaman teidän ylpeytene kanssa;
12 Әлләр болса һак көйдүрүлгәндәк көйдүрилиду; Орулған җиған-тикәнләрдәк отта көйдүрүветилиду.
Sillä kansa pitää poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulelle sytytetään.
13 — И жирақтикиләр, Мениң қилғанлиримни аңлаңлар; Йеқиндикиләр, Мениң күч-қудритимни тонуп йетиңлар.
Niin kuulkaat nyt te, jotka kaukana olette, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette läsnä, havaitkaat minun väkevyteni.
14 Зиондики гунакарлар қорқиду; Вәһимә ипласларни бесивалиду. [Улар]: «Аримиздики ким мәңгүлүк жутқур От билән биллә туриду? Ким әбәдил-әбәт ялқунлар билән бир маканда болиду?» — дәйду.
Syntiset Zionissa ovat peljästyneet, hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle (ja sanovat): kuka on meidän seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tykönä? kuka on meidän seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tykönä?
15 — «Һәққанийлиқ йолида маңидиған, Дурус-лилла гәп қилидиған, Залимлиқтин кәлгән һарам пайдиға нәпрәтлинидиған, Париларни сунғучиларни қолини пулаңшитип рәт қилидиған, Қанниң гепи болсила қулиқини йопуруп аңлимайдиған, Пәслик-рәзилликкә қарашни рәт қилип, көзини қачуридиған;
Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu oikeutta; joka vääryyttä ja ahneutta vihaa, ja vetää kätensä pois, ettei hän ota lahjoja; joka tukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja, ja peittää silmänsä näkemästä pahaa:
16 У жуқурини макан қилиду; Қорам ташлар униң қорғини болуп, Жуқири униң башпанаһи болиду; Өз рисқи униңға берилиду, Униң сүйи капаләтлик болиду».
Hän on korkeudessa asuva, ja kalliot ovat hänen linnansa ja tukeensa: hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä hän ole epäilevä vedestänsä.
17 — «Көзлириң Падишаһни гөзәллигидә көриду; Көзлириң узунға созулған зиминға нәзәр салиду.
Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa: ne näkevät maan levitettynä.
18 Көңлүң вәһимә тоғрисида чоңқур ойға патиду; Ройхәтчи бәг қени? Олҗини өлчәйдиған таразичи бәг қени? Истиһкам-мунарларни саниғучи бәг қени?
Sinun sydämes ihmettelee, (ja sanoo: ) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa tämän maailman tutkia on?
19 Қайтидин әшәддий хәлиқни көрмәйсән, — Сән аңқиралмайдиған, боғузида сөзләйдиған, Дудуқлап гәп қилидиған, гепини чүшинәлмәйдиған бир хәлиқни иккинчи көрмәйсән.
Etkä myös sinä ole näkevä sitä väkevää kansaa, sitä syväkielistä kansaa, jota ei ymmärretä, ja oudosta kielestä, jota ei taideta ymärtää.
20 Ибадәт һейтлиримиз өткүзүлидиған шәһәр Зионға қара; Сениң көзүң Йерусалимниң теч-аман макан болғанлиғини, Қозуқлири һәргиз жулунмайдиған, Танилири һәргиз үзүлмәйдиған, Иккинчи йөткәлмәйдиған чедир болғанлиғини көриду;
Katso Zionia, juhlakaupunkiamme; sinun silmäs on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei viedä pois, jonka paanuja ei ikänä pidä temmattaman ylös, ja jonka köysiä ei ikänä pidä katkottaman.
21 Шу йәрдә Пәрвәрдигарниң шан-шәриви бизгә көрүниду, — У Өзи дәриялар, кәң өстәңләр еқип туридиған бир җай болиду; Палақлар билән һайдалған һеч қандақ кемә у җайда қатнимайду, Вә яки һеч һәйвәтлик кемә у җайдин өтмәйду;
Sillä Herra on siellä oleva väkevä meidän tykönämme, ja siellä pitää oleman leviät virrat ja ojat; ei venheellä taideta mennä sieltä ylitse, eikä laiva taida sinne purjehtia;
22 Чүнки Пәрвәрдигар бизниң ниҗаткар-һакимимиз, Пәрвәрдигар бизгә қанун Бәргүчидур, Пәрвәрдигар — бизниң Падишасимиз, У бизни қутқузиду!
Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on meidän opettajamme; Herra on meidän kuninkaamme, hän auttaa meitä.
23 Сениң тана-арғамчилириң бошиған болсиму, [Исраил] йәлкән хадисиниң турумини мустәһкәм қилалмисиму, Йәлкәнни йейип чиқиралмисиму, У чағда зор бир олҗа үләштүрүлиду; Һәтта ақсақ-токурларму олҗини алиду.
Anna heidän pingoittaa köytensä, ei ne pidä kuitenkaan pitämän, niin ei pidä myös heidän hajoittaman lippua pielten päälle; sillä paljo kalliimpi saalis pitää jaettaman, niin että ontuvat myös ryöstävät.
24 Шу чағда шу йәрдә турғучи: «Мән кесәл» демәйду; Шу җайни макан қилған хәлиқниң гуналири кәчүрүм қилиниду.
Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko; että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö.

< Йәшая 33 >