Hiob 19

1 Na Hiob buae se,

Mutta Job vastasi ja sanoi:

2 “Mobɛhyɛ me ɔyaw na mode nsɛm abubu me akosi da bɛn?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

3 Mpɛn du ni a moasopa me; mo ani nwu sɛ motow hyɛ me so.

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

4 Sɛ ɛyɛ nokware sɛ mafom ɔkwan a, me mfomso yɛ me nko ara asɛm.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

5 Sɛ ampa sɛ mobɛma mo ho so asen me na mode mʼanimguase ayɛ adanse atia me a,

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

6 ɛno de munhu sɛ Onyankopɔn ayɛ me bɔne na ɔde ne tan atwa me ho ahyia.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

7 “Ɛwɔ mu, misu se, ‘Wɔafom me’ de, nanso obiara mmua me; meteɛ mu pɛ mmoa, nanso atɛntrenee biara nni hɔ.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

8 Wasiw me kwan enti mintumi nsen; ɔde sum aduru mʼakwan so.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

9 Wayi mʼanuonyam afi me so na watu mʼahenkyɛw afi me ti so.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

10 Wasɛe me akwannuasa nyinaa so de awie me; watu mʼanidaso ase te sɛ dua.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

11 Nʼabufuw huru tia me; na wakan me afra nʼatamfo mu.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

12 Nʼakofo ba anibere so; wosisi mpie de tia me na wotwa me ntamadan ho hyia.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

13 “Wayi me nuabarimanom afi me ho; na mʼamanifo atwe wɔn ho koraa.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

14 Mʼabusuafo kɔ; na me nnamfonom werɛ afi me.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

15 Mʼahɔho ne me mmaawa bu me sɛ ɔhɔho; mete sɛ ɔnanani ma wɔn.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

16 Mefrɛ me somfo, na ommua; mpo, metew mʼano srɛ no.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

17 Me home bɔn me yere; me ho afono mʼankasa nuabarimanom.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

18 Mpo, mmarimaa nkumaa bu me animtiaa; sɛ mipue a wodi me ho fɛw.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19 Me nnamfo ankasa nyinaa kyi me; mʼadɔfo asɔre atia me.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

20 Maka were ne nnompe, nea mede aguan nkutoo ne me se akyi nam.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

21 “Munhu me mmɔbɔ, me nnamfonom, munhu mmɔbɔ, na Onyankopɔn nsa abɔ me.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

22 Adɛn nti na motaa me sɛnea Onyankopɔn yɛ no? Na mommfa me honam yi saa ara?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

23 “Ao, sɛ anka wɔde me nsɛm bɛhyɛ nhoma mu, anka wɔbɛkyerɛw wɔ nhoma mmobɔwee so,

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

24 anka wɔde dade pɛe bɛkyerɛw wɔ sumpii so, anaa wobekuruakyerɛw wɔ ɔbotan so afebɔɔ!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

25 Minim sɛ me dimafo te ase, na awiei no ɔbɛsɔre agyina asase so.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

26 Na wɔasɛe me were awie no, mefi me were mu ahu Onyankopɔn.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

27 Me ara mehu no mede mʼani, na ɛnyɛ obi foforo ani, behu no. Sɛnea me koma ho pere wɔ me mu!

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

28 “Sɛ moka se, ‘Yɛbɛteetee no, efisɛ ɔhaw no fi ɔno ara a,’

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

29 ɛsɛ sɛ mo ankasa musuro afoa no na abufuw nam afoa so de asotwe bɛba, na mubehu sɛ atemmu wɔ hɔ.”

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.