Job 16

1 Därefter tog Job till orda och sade:

Job vastasi ja sanoi:

2 Över nog har jag fått höra av sådant; usla tröstare ären I alla.

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Är det nu slut på detta tal i vädret, eller eggar dig ännu något till gensvar?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Jag kunde väl ock tala, jag såsom I; ja, jag ville att I voren i mitt ställe! Då kunde jag hopsätta ord mot eder och skaka mot eder mitt huvud till hån.

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 Med munnen kunde jag då styrka eder och med läpparnas ömkan bereda eder lindring.

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Om jag nu talar, så lindras därav ej min plåga; och tiger jag, icke släpper den mig ändå.

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Nej, nu har all min kraft blivit tömd; du har ju förött hela mitt hus.

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Och att du har hemsökt mig, det gäller såsom vittnesbörd; min sjukdom får träda upp och tala mot mig.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 I vrede söndersliter och ansätter man mig, man biter sina tänder samman emot mig; ja, min ovän vässer mot mig sina blickar.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 Man spärrar upp munnen mot mig, smädligt slår man mig på mina kinder; alla rota sig tillsammans emot mig.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Gud giver mig till pris åt orättfärdiga människor och kastar mig i de ogudaktigas händer.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Jag satt i god ro, då krossade han mig; han grep mig i nacken och slog mig i smulor. Han satte mig upp till ett mål för sina skott;

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 från alla sidor träffa mig hans pilar, han genomborrar mina njurar utan förskoning, min galla gjuter han ut på jorden.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Han bryter ned mig med stöt på stöt, han stormar emot mig såsom en kämpe.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Säcktyg bär jag hopfäst över min hud, och i stoftet har jag måst sänka mitt horn,

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Mitt anlete är glödande rött av gråt, och på mina ögonlock är dödsskugga lägrad.

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 Och detta, fastän våld ej finnes i mina händer, och fastän min bön är ren!

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 Du jord, överskyl icke mitt blod, och låt för mitt rop ingen vilostad finnas.

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Se, redan nu har jag i himmelen mitt vittne, och i höjden den som skall tala för mig.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Mina vänner hava mig nu till sitt åtlöje, därför skådar mitt öga med tårar till Gud,

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 Ja, må han här skaffa rätt åt en man mot Gud och åt ett människobarn mot dess nästa.

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Ty få äro de år som skola upprinna, innan jag vandrar den väg där jag ej mer kommer åter.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."