Job 39

1 ¿Sabes tú cuándo paren las cabras monteses? ¿Asististe al parto de las venadas?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 ¿Puedes contar los meses de su preñez y saber el tiempo cuando paren?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Se encorvan, expulsan sus crías, se libran de sus dolores de parto.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Sus crías crecen, se fortalecen, salen a campo abierto y no vuelven.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 ¿Quién dio al asno montés su libertad? ¿Quién soltó las ataduras del rebuznante,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 a cual di el desierto como hogar y tierra salitrosa como vivienda?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Se burla del bullicio de la ciudad y no obedece los gritos del arriero,

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 explora las montañas en busca de su pasto y rastrea toda cosa verde.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 ¿Consentirá el búfalo en ser tu esclavo o pasará la noche en tu establo?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 ¿Atarás al búfalo al arado con cuerdas? ¿Rastrillará los valles tras ti?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 ¿Confiarás en él porque es robusto y dejarás tu labor a su cuidado?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 ¿Confiarás en él para que te traiga tu cosecha y reúna el grano en tu era?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 Las alas del avestruz se agitan alegres, ¿pero son las alas y el plumaje del amor?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Abandona sus huevos en la tierra, en el polvo los calienta

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 y se olvida que un pie puede aplastarlos o una bestia salvaje pisotearlos.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Es cruel con sus polluelos como si no fueran suyos. No le importa que se pierda su fatiga,

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 porque ʼEloah lo privó de sabiduría y no lo dotó de entendimiento.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Pero cuando se yergue en alto, se burla del caballo y su jinete.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 ¿Diste al caballo su fuerza? ¿Cubriste tú su cuello con una melena?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 ¿Lo harás brincar como langosta? Su majestuoso resoplido es terrible,

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 escarba en el valle, se regocija en su fuerza, sale a encontrarse con las armas,

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 se ríe del miedo y no se espanta ni retrocede ante la espada.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 La flecha resuena contra él. Fulguran lanzas y arma arrojadiza,

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 con ímpetu y furor devora la distancia, sin que le importe el sonido de la trompeta.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Parece que dice entre clarines: ¡Ea! Olfatea desde lejos la batalla, el grito de los comandantes y el grito de guerra.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 ¿Vuela el halcón y extiende sus alas hacia el sur por tu sabiduría?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 ¿Por tu mandato se remonta el águila y pone su nido en la altura?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Vive y tiene su habitación en la roca, en la cumbre del peñasco, en lugar inaccesible.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Desde allí acecha la presa. Sus ojos la divisan desde muy lejos.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Sus polluelos chupan la sangre. Donde hay carroña, allí está ella.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.