Job 39

1 “¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿Observas el parto de las ciervas?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 ¿Sabes tú los meses de su preñez, y conoces el tiempo de su parto?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Se encorvan y echan su cría librándose de sus dolores.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Sus crías son robustas, crecen en el campo; se van, y no vuelven a ellas.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 ¿Quién dio libertad al asno montés, y quién soltó las ataduras del onagro,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 al que di por domicilio el desierto y por morada la tierra salitrosa?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Se ríe del tumulto de la ciudad, y no oye los gritos del arriero.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Los montes son su lugar de pasto, anda buscando toda yerba verde.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 ¿Querrá servirte acaso el búfalo, pasará la noche junto a tu pesebre?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 ¿Podrás atarlo con coyundas para que abra surcos? ¿Querrá acaso rastrillar los valles detrás de ti?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 ¿Confiarás en él por su gran fuerza, y dejarás a su cuidado tus labores?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 ¿Le fiarás traer a casa tu grano para llenar tu era?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 El avestruz agita alegre las alas; no son alas pías, ni voladoras;

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 pues abandona en tierra sus huevos para calentarlos en el suelo.

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 Olvida que puede pisarlos el pie, y aplastarlos la fiera del campo.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Es cruel con sus hijos, como si fuesen ajenos; no le preocupa la inutilidad de sus fatigas.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Porque Dios le privó de sabiduría, y no le dio parte en la inteligencia.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Pero cuando se alza y bate las alas, se burla del caballo y del jinete.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 ¿Das tú al caballo la valentía, y revistes su cuello con la airosa melena?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 ¿Le enseñas tú a saltar como la langosta, a esparcir terror con su potente relincho?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Hiere la tierra, orgulloso de su fuerza, y se lanza al combate,

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 riéndose del miedo; no se acobarda, ni retrocede ante la espada.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 Si oye sobre sí el ruido de la aljaba, el vibrar de la lanza y del dardo,

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 con ímpetu fogoso sorbe la tierra, no deja contenerse al sonido de la trompeta.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Cuando suena la trompeta, dice: «¡Adelante!»; huele de lejos la batalla, la voz del mando de los capitanes, y el tumulto del combate.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 ¿Es acaso por obra tuya que emprende vuelo el gavilán, tendiendo sus alas hacia el sur?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 ¿Es por orden tuya que remonta el águila, y pone su nido en las alturas?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Habita en la peña, y tiene su morada en la cima de las rocas más inaccesibles.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Allí acecha la presa, desde lejos atisban sus ojos.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Sus polluelos chupan la sangre; y doquiera que haya cadáveres se la encuentra.”

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.