Poslovice 5
1 Sine moj, slušaj mudrost moju, k razumu mojemu prigni uho svoje,
Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
2 Da se držiš razboritosti, i usne tvoje da hrane znanje.
ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
3 Jer s usana tuðe žene kaplje med, i grlo joj je mekše od ulja;
Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
4 Ali joj je pošljedak gorak kao pelen, oštar kao maè s obje strane oštar.
Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. (Sheol h7585)
6 Da ne bi mjerio puta životnoga, savijaju se staze njezine da ne znaš.
Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
7 Zato, djeco, poslušajte mene, i ne otstupajte od rijeèi usta mojih.
Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
8 Neka je daleko od nje put tvoj, i ne približuj se k vratima kuæe njezine,
Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
9 Da ne bi dao drugima slave svoje i godina svojih nemilostivome,
ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
10 Da se ne bi tuðinci nasitili tvojega blaga i trud tvoj da ne bi bio u tuðoj kuæi,
ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
11 I da ne ridaš na pošljedak, kad se stroši meso tvoje i tijelo tvoje,
ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
12 I reèeš: kako mrzih na nastavu, i kako srce moje prezira karanje!
ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
13 I ne poslušah glasa uèitelja svojih, i ne prignuh uha svojega k onima koji me uèahu!
Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14 Umalo ne zapadoh u svako zlo usred zbora i skupštine.
Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
15 Pij vodu iz svojega studenca i što teèe iz tvojega izvora.
Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
16 Neka se razlivaju tvoji izvori na polje, i potoci po ulicama.
Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
17 Imaj ih sam za se, a ne tuðin s tobom.
Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
18 Blagosloven da je izvor tvoj, i veseli se ženom mladosti svoje;
Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
19 Neka ti je kao košuta mila i kao srna ljupka; dojke njezine neka te opijaju u svako doba, u ljubavi njezinoj posræi jednako.
Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
20 A zašto bi, sine, posrtao za tuðinkom i golio njedra tuðoj,
Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
21 Kad su pred oèima Gospodu putovi svaèiji, i mjeri sve staze njegove?
Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
22 Bezbožnika æe uhvatiti njegova bezakonja, i u uža grijeha svojih zaplešæe se;
Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
23 Umrijeæe bez nastave, i od mnoštva ludosti svoje lutaæe.
Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
