Jov 16

1 A Jov odgovori i reèe:

Job vastasi ja sanoi:

2 Slušao sam mnogo takih stvari; svi ste dosadni tješioci.

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Hoæe li biti kraj praznijem rijeèima? ili šta te tjera da tako odgovaraš?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 I ja bih mogao govoriti kao vi, da ste na mom mjestu, gomilati na vas rijeèi i mahati glavom na vas,

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 Mogao bih vas hrabriti ustima svojim, i micanje usana mojih olakšalo bi bol vaš.

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Ako govorim, neæe odahnuti bol moj; ako li prestanem, hoæe li otiæi od mene?

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 A sada me je umorio; opustošio si sav zbor moj.

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Navukao si na me mrštine za svjedoèanstvo; i moja mrša podiže se na me, i svjedoèi mi u oèi.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 Gnjev njegov rastrže me, nenavidi me, škrguæe zubima na me, postavši mi neprijatelj sijeva oèima svojima na me.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 Razvaljuju na me usta svoja, sramotno me biju po obrazima, skupljaju se na me.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Predao me je Bog nepravedniku, i u ruke bezbožnicima bacio me.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Bijah miran i zatr me, i uhvativši me za vrat smrska me i metnu me sebi za biljegu.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 Opkoliše me njegovi strijelci, cijepa mi bubrege nemilice, prosipa na zemlju žuè moju.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Zadaje mi rane na rane, i udara na me kao junak.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Sašio sam kostrijet po koži svojoj, i uvaljao sam u prah slavu svoju.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Lice je moje podbulo od plaèa, na vjeðama je mojim smrtni sjen;

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 Premda nema nepravde u rukama mojim, i molitva je moja èista.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 Zemljo, ne krij krvi što sam prolio, i neka nema mjesta vikanju mojemu.

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 I sada eto na nebu je svjedok moj, svjedok je moj na visini.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Prijatelji se moji podruguju mnom; oko moje roni suze Bogu.

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 O da bi se èovjek mogao pravdati s Bogom, kao sin èovjeèiji s prijateljem svojim!

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Jer godine izbrojene navršuju se, i polazim putem odakle se neæu vratiti.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."