Salmenes 73

1 Ein salme av Asaf. Ja, Gud er god mot Israel, mot deim som hev eit reint hjarta.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Men eg - mine føter hadde so nær snåva, det skilde lite at mine stig hadde skride ut.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 For eg harmast på dei ovmodige, når eg såg at det gjekk dei gudlause godt.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 For dei er frie frå verk til dei døyr, og deira kropp er feit.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 Dei veit ikkje av naud som andre folk, og dei vert ikkje plåga som andre menneskje.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Difor er ovmod deira halsprydnad, vald sveiper seg um deim som eit klædeplagg.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Augo deira glytter ut or feitt, deira hjartans tankar bryt fram.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Dei spottar og talar i vondskap um valdsverk, frå høgdi talar dei.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Dei set sin munn til himmelen, og deira tunga fer fram yver jordi.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 Difor vendar deira folk seg til, og mykje vatn syg dei inn.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Og dei segjer: «Korleis skulde Gud vita noko? Finst det vel kunnskap hjå den Høgste?»

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Sjå desse er ugudlege, og æveleg trygge veks dei i magt.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Ja, fåfengt hev eg reinsa mitt hjarta og tvege mine hender i uskyld,

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 eg vart like vel plåga heile dagen, og kvar morgon fekk eg tukt.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Dersom eg hadde sagt: «Eg vil tala soleis, » då hadde eg vore utru mot ætti av dine born.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Og når eg tenkte etter korleis eg skulda skyna dette, vart det for mødesamt var det for meg

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 - til dess eg gjekk inn i Guds heilagdomar og agta på deira ende.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Ja, på hålka set du deim; du let deim falla radt til grunns.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Kor dei vart øydelagde i ein augneblink! Dei gjekk under, fekk ein skræmeleg ende.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Som ein vanvyrder ein draum når ein vaknar, soleis vanvyrder du, Herre, deira bilæte når du vert vaken.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Når mitt hjarta var beiskt, og eg fekk styng i nyro,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 då var eg uvitug og skyna inkje, eit fe var eg imot deg.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Men eg er alltid hjå deg, du hev gripe mi høgre hand.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Du vil leida meg med di råd og sidan tek du meg upp til æra.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Kven hev eg i himmelen? Og når du er min, hev eg ingen hug til jordi.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Um mitt kjøt og hjarta vert til inkjes, so er Gud æveleg mitt hjartans berg og min deil.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 For sjå, dei som er langt burte frå deg, skal ganga til grunnar; du tyner alle som i hor gjeng frå deg.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Men for meg er det godt å halda meg nær til Gud, eg set mi lit til Herren, Herren, at eg må fortelja alle dine gjerningar.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.