Jobs 39

1 Steingeiti, veit du når ho kidar? Vaktar du riderne åt hindi?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Tel måna’rne dei gjeng med unge, og kjenner du deira fødetid?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Dei bøygjer seg, fø’r sine ungar, so er det slutt med deira rider.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 På marki kidi veks seg store, spring burt og kjem’kje att til deim.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Kven let villasnet renna fritt, tok bandet av det skjerre dyr,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 som eg gav øydemark til heim, den salte steppa til ein bustad?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Det lær åt byen med sitt ståk, slepp høyra skjenn frå drivaren.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Det finn seg beite millom fjell, og leitar upp kvart grøne strå.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 Skal tru villuksen vil deg tena, og natta yver ved di krubba?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Kann du til fori honom tøyma, horvar han dalar etter deg?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Lit du på honom for hans styrke? Og yverlet du han ditt arbeid?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Trur du han til å føra grøda heim og draga henne inn i løda?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 Struss-hoa flaksar kåt med vengen, men viser fjør og veng morskjærleik?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Nei, ho legg sine egg på jordi, og let so sanden verma deim;

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 ho gløymer at ein fot kann treda og villdyr trakka deim i kras.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Hardt fer ho åt med sine ungar, som var dei ikkje hennar eigne; for fåfengt stræv ho ikkje ræddast.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 For Gud let henne gløyma visdom, han ei tiletla henne vit.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Men når ho baskar seg i veg, ho lær åt både hest og mann.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 Skal tru um du gjev hesten kraft og klæder halsen hans med mån?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Let du han som grashoppen springa alt med han frøser skræmeleg.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Glad i si kraft han marki skrapar og fer so fram mot væpna flokk.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Han urædd er og lær åt rædsla, for sverdet ei han vender um,

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 det skranglar pilhus yver honom, det blenkjer spjot til styng og skot.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Med ståk og bråk han slukar jordi, ustyrleg når stridsluren gjeng.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Han kneggjar: «Hui!» når luren læt, han verar striden langan leid, med skrik frå hovdingar og herrop!

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Flyg hauken upp ved ditt forstand og spilar vengjerne mot sud?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Stig ørnen høgt av di du byd, og byggjer reiret sitt i høgdi?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Han bur på berg og held seg der, på kvasse tind og høge nut.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Derfrå han spæjar etter mat, hans augo yver viddi skodar.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Hans ungar gløypar i seg blod; der det finst lik, der er han og.»

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.