Salmenes 92

1 En salme, en sang til sabbatsdagen. Det er godt å prise Herren og å lovsynge ditt navn, du Høieste,

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 å kunngjøre din miskunnhet om morgenen og din trofasthet om nettene

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 til tistrenget citar og til harpe, til tankefullt spill på citar.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 For du har gledet mig, Herre, med ditt verk, jeg jubler over dine henders gjerninger.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Hvor store dine gjerninger er, Herre! Såre dype er dine tanker.

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 En ufornuftig mann kjenner det ikke, og en dåre forstår ikke dette.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 Når de ugudelige spirer som gresset, og alle de som gjør urett, blomstrer, så er det til deres ødeleggelse for evig tid.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Men du er høi til evig tid, Herre!

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 For se, dine fiender, Herre, for se, dine fiender forgår; alle de som gjør urett, blir adspredt.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Og du ophøier mitt horn som villoksens; jeg er overgytt med frisk olje.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Og mitt øie ser med fryd på mine motstandere; mine ører hører med glede om de onde som står op imot mig.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Den rettferdige spirer som palmen; som en seder på Libanon vokser han.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 De er plantet i Herrens hus, de blomstrer i vår Guds forgårder.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Enn i gråhåret alder skyter de friske skudd; de er frodige og grønne

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 for å kunngjøre at Herren er rettvis, han, min klippe, og at det ikke er urett i ham.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.