Salmenes 18
1 Til sangmesteren; av Herrens tjener David, som talte denne sangs ord til Herren den dag da Herren hadde utfridd ham av alle hans fienders hånd og av Sauls hånd. Og han sa: Herre, jeg har dig hjertelig kjær, min styrke!
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Herren er min klippe og min festning og min frelser; min Gud er min klippe, som jeg setter min lit til, mitt skjold og min frelses horn, min borg.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Jeg påkaller den Høilovede, Herren, og blir frelst fra mine fiender.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Dødens rep omspente mig, og fordervelsens strømmer forferdet mig.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 I min trengsel påkalte jeg Herren, og jeg ropte til min Gud; han hørte fra sitt tempel min røst, og mitt skrik kom for ham, til hans ører.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Da rystet og bevet jorden, og fjellenes grunnvoller skalv, og de rystet, for hans vrede var optendt.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Det steg røk op av hans nese, og fortærende ild fra hans munn; glør brente ut av ham.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Og han bøide himmelen og steg ned, og det var mørke under hans føtter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Og han fór på kjeruber og fløi, og han fór hastig frem på vindens vinger.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Han gjorde mørke til sitt dekke, rundt omkring sig til sitt skjul, mørke vann, tykke skyer.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Frem av glansen foran ham fór hans skyer frem, hagl og gloende kull.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Og Herren tordnet i himmelen, den Høieste lot sin røst høre, hagl og gloende kull.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Og han utsendte sine piler og spredte dem omkring - lyn i mengde og forvirret dem.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Da kom vannenes strømmer til syne, og jordens grunnvoller blev avdekket ved din trusel, Herre, for din neses åndepust.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Han rakte sin hånd ut fra det høie, han grep mig; han drog mig op av store vann.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Han fridde mig ut fra min sterke fiende og fra mine avindsmenn; for de var mig for mektige.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 De overfalt mig på min motgangs dag; men Herren blev min støtte.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Og han førte mig ut i fritt rum; han frelste mig, for han hadde behag i mig.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, han betalte mig efter mine henders renhet.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 For jeg tok vare på Herrens veier og vek ikke i ondskap fra min Gud.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 For alle hans lover hadde jeg for øie, og hans bud lot jeg ikke vike fra mig.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Og jeg var ulastelig for ham og voktet mig vel for min synd.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Og Herren gjengjeldte mig efter min rettferdighet, efter mine henders renhet for hans øine.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Mot den fromme viser du dig from, mot den rettvise mann viser du dig rettvis,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 mot den rene viser du dig ren, mot den forvendte viser du dig vrang.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 For du frelser elendige folk, og du fornedrer høie øine.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 For du lar min lampe skinne; Herren min Gud opklarer mitt mørke.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 For ved dig stormer jeg løs på fiendeskarer, og ved min Gud springer jeg over murer.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Gud, hans vei er fullkommen; Herrens ord er rent, han er et skjold for alle dem som setter sin lit til ham.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 For hvem er Gud foruten Herren, og hvem er en klippe, uten vår Gud?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Den Gud som omgjorder mig med kraft og gjør min vei fri for støt,
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 som gir mig føtter likesom hindene og stiller mig på mine høider,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 som oplærer mine hender til krig, så mine armer spenner kobberbuen.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Og du gir mig din frelse til skjold, og din høire hånd støtter mig, og din mildhet gjør mig stor.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Du gjør rummet vidt for mine skritt under mig, og mine ankler vakler ikke.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Jeg forfølger mine fiender og når dem, og jeg vender ikke tilbake før jeg har gjort ende på dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Jeg knuser dem, så de ikke makter å reise sig; de faller under mine føtter.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Og du omgjorder mig med kraft til krig, du bøier mine motstandere under mig.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Og mine fiender lar du vende mig ryggen, og mine avindsmenn utrydder jeg.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 De roper, men der er ingen frelser - til Herren, men han svarer dem ikke.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Og jeg knuser dem som støv for vinden, jeg tømmer dem ut som søle på gatene.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Du redder mig fra folkekamper, du setter mig til hode for hedninger; folkeferd som jeg ikke kjenmer, tjener mig.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Bare de hører om mig, blir de mig lydige; fremmede kryper for mig.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Fremmede visner bort og går bevende ut av sine borger.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Herren lever, og priset er min klippe, og ophøiet er min frelses Gud,
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 den Gud som gir mig hevn og legger folkeferd under mig,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 som frir mig ut fra mine fiender; ja, over mine motstandere ophøier du mig, fra voldsmannen redder du mig.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Derfor vil jeg prise dig iblandt hedningene, Herre, og lovsynge ditt navn.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Han gjør frelsen stor for sin konge, han gjør miskunnhet mot sin salvede, mot David og mot hans ætt til evig tid.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
